Tarinoita Elämänotteesta: osa 9/21.
Uudenkaupungin keskusta-alueella, pääkadun varrella, pilkottaa liikehuoneiston ikkunassa iloisen oranssi Löytävä vanhustyö -logo sekä taivaansininen Elämänote-tunnus. Täällä sijaitsee vanhustyön asiantuntijoiden Päivin ja Orvokin viihtyisä toimisto. Ovi on auki ja ovenpielen kukka-asetelma ja infotaulu kutsuvat peremmälle avoimeen ja valoisaan tilaan.
On torstai ja kello lähenee yhtä — on Vakka-Suomen Löytävä vanhustyö -hankkeen Tarinaryhmän kokoontumisaika. Päivi on jo hyvissä ajoin kattanut kauniit vanhat posliiniset kahviastiat, kahvi on tippumassa, herkullisen näköinen kakku on siivutettu ja tarjolla on myös hedelmiä. Tapaamisen tarjottavat ostetaan aina edellisellä kerralla kertyneistä kahvirahoista, joita kukin osallistuja voi omantuntonsa mukaan pudottaa kahvipöydällä olevaan pieneen peltirasiaan. Kaikki alkaa olla valmiina. Orvokkikin tulee paikalle vapauduttuaan edellisestä työtehtävästään Pilke-ryhmän parissa.
”Olin jo melkein syrjässä”
Ryhmäläisiä alkaa saapua paikalle, monella rollaattori tai kävelysauvat tukenaan. Tänään ryhmään kokoontuu viisi naista ja yksi mies. Muutama vakiokävijä on lähettänyt terveisensä, että on tällä kertaa estynyt. Vähitellen istuudutaan pöydän ääreen ja kahvitellaan. ”Voi että tämä ryhmä on ihana, meillä on täällä niin mukavaa! Koko kauden olen käynyt ahkerasti. Ennen ryhmää olin ihan jämähtänyt kotiini, en käynyt missään. Olin jo melkein, miten sitä sanotaankaan… syrjässä.”
Ryhmän osallistujat ovat löytäneet paikalle muun muassa ovi-ilmoitusten, lehti-ilmoitusten ja muun tiedottamisen avulla. Vapaaehtoisvetäjänä toimivan Maija-Liisan mielestä Tarinaryhmä on tärkeää henkistä toimintaa.
Kahvittelun lomassa keskustelu käy vilkkaana. Kummastellaan muun muassa erilaisia ruokasuosituksia. ”Miksi ne suositukset muuttuvat jatkuvasti? Yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Kaikki on myös niin kamalan tarkkaa. Eihän tässä enää tiedä, mitä voi syödä ja mitä ei.” Puhutaan myös kotikaupunkiin liittyvistä asioista. ”Uusikaupunki on kyllä ihan hyvä paikka elää. Täällä on kaikki, mitä tarvitsee ja kaikki on lähellä. Tämä on ihanan vehreä kaupunki, paljon kauniita puita.” Seuraavaksi pohditaan, mihin omat rahat riittävät. Mitä on varaa harrastaa ja miten pitää yllä omaa toimintakykyään. ”Tarkkaan täytyy miettiä. Kansalaisopiston kurssitkin ovat kallistuneet, ei niihin oikein ole enää varaa.” ”Onneksi kaupunki tarjoaa sentään ilmaisen pääsyn kuntosalille.” ”Mutta ei sinne uskalla mennä silloin, kun isot äijät ovat vallanneet laitteet. Meille pitäisi olla oma vuoro.”
Seuraavaksi päätetään pelata peliä ”77 kivaa kysymystä ja vekkulia vastausta.” Peliin sovelletaan ryhmän omia sääntöjä. Kysymys kysytään korteista, mutta vastaukset annetaankin rehellisesti omasta elämästä. Ensimmäinen kysymys kuuluu: onko sinulla liikavarpaita? Aihe herättää paljon keskustelua, puhutaan myös vaivaisenluista, niiden leikkauksesta ja leikkauksesta toipumisesta. Yhden kysymyksen pohjalta päädytään keskustelemaan selittämättömistä kokemuksista ja ukkosesta. Seuraavaksi käsitellään nukkumista, joka on monelle vähän haastavaa. Todetaan, että peitoilla ja yöpuvuilla on nukkumisessa oma tärkeä roolinsa. ”Peitto on turva, mutta yöpaidassa saumat painavat. Siksi nukunkin alasti.” Seuraava kysymys: oletko koskaan kertonut hätävalheita? ”Kyllä! Varsinkin silloin, kun mieheni sairasti Alzheimerin tautia. Hätävalheet pelastivat monessa arkisessa tilanteessa.”
Ryhmä on jo yhden kauden jälkeen osoittanut merkityksellisyytensä ja vakiintunut osaksi hankkeen säännöllistä toimintaa. ”Tässä Tarinaryhmässä on niin kotoisa olo. Ryhmässä käyminen parantaa tosi paljon elämänlaatuani.” ”Tarina rytmittää koko viikkoni. Joka torstai kello 13 lähden Tarinaan ja mietin, keitähän mahtaa olla paikalla ja mitä kaikkea ehditään taas jutella ja tehdä. Ilman tarinaa en olisi tutustunut näihin ihmisiin.” ”On vielä paljon niitä, jotka pitäisi löytää, mutta ei ole löydetty.” ”Meille vanhoille tuputetaan ihan hirveästi kaikkia harrastuksia. Eivät kaikki halua harrastaa. Tarvitaan myös enemmän apua ja toimintaa kotiin.”
Vielä ehditään suunnitella tulevaa retkeä. Vaihtoehtoja on monia ja ryhmäläiset pohtivat retkikohdetta. Päivi ja Orvokki auttavat suunnittelussa ja kuljetusten järjestämisessä. Ihana kaksituntinen on ohi tällä kertaa. ”Onneksi nähdään taas pian!”
Päivin ja Orvokin työ koostuu pitkälti yksilöllisestä asiakastyöstä, minkä lisäksi he järjestävät erilaisia ryhmätoimintoja. Uudessakaupungissa ja Laitilassa toimivat Tarinaryhmät ovat matalan kynnyksen ryhmiä, joihin lähialueiden ikäihmiset voivat kokoontua viikoittain viettämään parituntista yhteistä toiminnallista tuokiota. Tarinaryhmien sisällöllinen ydin on olla hyvän mielen ja hyvän tuulen paikkoja. Tarina on osoittautunut jo nyt niin suosituksi, että on keskusteltu toisen ryhmän perustamisesta. Laitilassa ja Uudessakaupungissa toimivat Pilkeporukat taas ovat ammatillisesti ohjattua toimintaa päihteiden kanssa tasapainoileville ikääntyneille.
Info: Löytävä vanhustyö on suunnattu haasteellisessa elämäntilanteessa oleville, riittämättömien tai kokonaan palvelujen ulkopuolella oleville yli 60-vuotiaille. Löytävän vanhustyön tavoitteena on ohjata ja tukea ikääntyneitä tarvitsemiensa toimintojen ja palveluiden piiriin. Toiminta on tavoitteellista ja ammatillista. Hankkeessa levitetään ja juurrutetaan Turun alueella kehitettyä toimintakonseptia Vakka-Suomen alueelle huomioiden paikalliset toimintakulttuurit. Tässä hankkeessa painopisteenä on erityisesti mallin soveltaminen, käyttöönotto ja juurruttaminen maaseutumaisiin toimintaympäristöihin.
Tutustu Löytävä vanhustyö -toimintaan tarkemmin: https://fingerroos.net/toiminta/loytava-vanhustyo
Tarina pdf-tiedostona: Elämänote-tarina 9_Fingerroos
