Ikäystävälliseen asumiseen ja sen kehittämiseen ei ole maassamme panostettu riittävästi. Ikääntynyt väestö tarvitsee tukea sekä omien asuinolojensa parantamisen että hyvinvointia ja arkea tukevien asuinympäristöjen näkökulmasta. Ikääntyneiden lisäksi kunnilla, hyvinvointialueilla ja valtiolla on tässä tehtävää.
Ikääntyneiden asumisessa olemassa oleva asuntokanta on pääratkaisu nyt ja tulevaisuudessa, siksi sen toimivuutta ja turvallisuutta on tarpeen parantaa. Toki uustuotanto ja erilaiset ikääntyneille tarkoitetut asuntokohteet tuovat vaihtoehtoja.
Valtion korjausavustukset ovat olleet käytössä 1990-luvulta, ja niillä on tuettu esimerkiksi pesutilojen rakentamista ja muita välttämättömiä korjauksia. Näin on saatu parannettua monen iäkkään ihmisen asuinoloja. Ei kuitenkaan riitä, että huomiota kiinnitetään vain asuntojen ja asuinrakennusten esteettömyyteen ja toimivuuteen, myös asuinympäristön esteettömyys ja turvallisuus on tärkeää.
Ikäystävällinen asuinalue tärkeä näkökulman muutos
Tarkastelu on laajentunut erityisesti viime vuosikymmeninä. Ikääntyneiden asumista ei enää katsota yksittäisen asunnon, vaan myös asuinympäristön kannalta. Ikäystävällisen kunnan ja asuinalueiden tavoite onkin tärkeä. Tällöin kehitetään asumista, palveluja, liikkumista ja koko rakennettua ympäristöä yhdessä.
Myös muistiystävällisyys on tullut keskusteluun, sillä muistioireisten ja -sairaiden määrä kasvaa huomattavasti tulevina vuosina. Ikäystävällinen ympäristö on tärkeä liikkumisesteisille henkilöille, ja huonokuntoisille ja muistisairaille ihmisille. Se on hyvä ihan kaikille!
Asumisen ennakoinnissa tarvitaan monia
Ikääntyneet itse ovat avainasemassa asuinolojensa parantamisessa, siksi heidän asumisen ennakoinnin ja varautumisen tukeminen on tärkeää. Osa heistä tarvitsee tietoa, tukea ja joskus taloudellista apua esimerkiksi korjausten toteuttamiseen tai muuttopäätöksen tekemiseen. Nämä voidaan järjestää monella tapaa.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että ei ole oikein selvää, minne ikääntyneiden asumisen asiat kuuluvat. Sekä kunnilla että ja hyvinvointialueilla on vastuuta ja niiden tulisi panostaa ikäystävällisen asumisen suunnitteluun ja toteutukseen. Hyvinvointialueiden tulee ennakoida ikääntyvien hyvinvointiin ja asumispalveluihin liittyviä tarpeita ja toimia, kuntien puolestaan yleisemmin ikääntyneiden asumistarpeita ja ratkaisuja. Molemmilla on siis tehtävää ikääntyneiden asumiseen varautumisessa ja sen kehittämisessä.
Päätöksenteossa puhutaan tällä hetkellä paljon vanhuspalvelujen kustannuksista, eikä kokonaisuutta nähdä. Todellisuudessa vain pieni osa ikääntyneistä tarvitsee raskaita palveluja.
Ikäystävällinen asuminen ja asuinalueet voivat myös vähentää palvelujen tarvetta. Siksi ikääntyneiden hyvät asuinolot eivät ole vain kustannus, vaan ne ovat myös investointi hyvinvointiin ja tulevaisuuteen.
Kirjoittajasta:
Raija Hynynen on yhteiskuntatieteiden maisteri ja Doctor of Philosophy (Lontoo). Hän on työskennellyt ympäristöministeriössä yli 24 vuotta ikääntyneiden ja vammaisten ihmisten asumiseen liittyvissä asiantuntija- ja kehittämistehtävissä.
