Usean osallistujan puheissa kuului innostus, kun haastattelin iäkkäitä ihmisiä voimaharjoittelujakson päätteeksi. Harjoittelu oli ollut mukavaa, harjoituspäiviä oli odotettu innolla ja oma kehitys sarjapainoissa tuntui hienolle. Uusia ystäviäkin oli liikuntaryhmästä löytynyt. Haastatteluissa kuulemani kokemukset näkyivät myös numeroiden puolella: ennestään vähän liikkuneiden osallistujien liikuntamotivaatio oli kohentunut, ja tämä puolestaan sai jatkamaan harjoittelua pidemmällä aikavälillä. Miten liikuntamotivaatiota voidaan tukea ja mitä sitten, jos jotakuta ei millään huvita?
Jos lenkkeilystä nauttii, sitä tulee todennäköisemmin tehtyä
Omaehtoinen motivaatio kumpuaa ihmisen sisältä ulkoisten pakotteiden sijaan. Kun toiminta on itselle mieluista, sitä haluaa todennäköisemmin tehdä myös jatkossa.
Keskeinen keino omaehtoisen motivaation tukemiseen on mahdollisuus päättää itse, mitä tekee. Toiselle kotijumppa on mieluisampi kuin kuntosali. Toisena päivänä kevyt harjoitus houkuttaa enemmän kuin raskas, ja kävely puistossa enemmän kuin kävely rannalla.
Omaehtoista motivaatiota voi tukea myös yhteenkuuluvuuden tunteen kautta. Toisilta saatava tuki ja sosiaalinen vuorovaikutus tekee liikunnasta mukavaa. On myös helpompi saada itsensä liikkeelle, kun tietää lenkkikaverin odottavan.
On mukava tehdä asioita, joissa tuntee olevansa hyvä tai ainakin voivansa kehittyä. Kun harjoittelu on sopivan haastavaa, muttei liian vaikeaa, on mahdollisuus saada onnistumisen kokemuksia. Tämän vuoksi yksilöllinen lähestymistapa ja mahdollisuus mukauttaa harjoittelua kunkin omiin tarpeisiin ja kykyihin on tärkeää.
Mitä sitten, jos ei millään nauti liikunnasta?
Liikkua voi toki myös silloin, vaikkei siitä erityisesti nauttisikaan. Terveyden ja toimintakyvyn ylläpito tai jo puhjenneen sairauden hoitaminen on yksi yleisimmistä liikkeelle ajavista tekijöistä. Liikunnan terveyshyödyistä muistuttaminen voi joskus olla riittävä kannustin herättämään omien tottumusten pohdintaan.
Tottumusten ja tapojen merkitystä onkin syytä korostaa. Liikkumisen juurruttaminen osaksi omia tottumuksia on yksi tehokkaimmista keinoista saada itsensä liikkeelle. Jos liikuntasuositusten täyttäminen tuntuu kaukaiselta tavoitteelta tai kipu estää varsinaiset liikuntaharrastukset, pienetkin keinot lisätä liikettä ja vähentää paikallaanoloa voivat piristää mieltä ja kehoa.
Arki koostuu pienistä valinnoista
Arjessa on monia tilanteita, joissa tehdään tiedostamattomia valintoja. Nämä tilanteet ovat myös mahdollisuuksia muutokseen. Etsitkö kaupan parkkipaikalta lähimmän parkkiruudun? Odotatko päiväkahvin valumista istuen? Tapojen ja tottumusten muuttaminen vaatii aikaa, vaivaa ja toistoja. Kun valitset joka kerta portaat hissin sijaan tai teet tasapainojumppaa hampaita harjatessa, jossakin vaiheessa tämä alkaa tapahtua jo itsestään.
Mahdollisuuksia liikkumisen lisäämiseen voi löytyä paitsi jokaisen omista tavoista myös vuorovaikutustilanteista. Kyyditsetkö ystävän kotiovelle, vaikka hän tarjoutuisi kävelemään loppumatkan? Teetkö asioita ikääntyneen läheisen puolesta, jottei hänen tarvitsisi nousta ylös? Pyydätkö asiakasta istumaan alas odottamaan vuoroaan? Epäkohtelias ei tarvitse olla, mutta on hyvä myös pysähtyä tunnistamaan tilanteita, joissa itse voi kannustaa toisia liikkeelle.
Tiia Kekäläinen
Tutkijatohtori, Jyväskylän yliopisto
Vieraileva tutkija, Florida State University, USA
Kirjoittaja tutkii terveyskäyttäytymistä ja toimintakykyä sekä niihin vaikuttavia psykologisia tekijöitä.
