Siirry sisältöön

Miksi iäkkäiden ihmisten mahdollisuuksia liikuntaan pitää puolustaa?

Kuva: Studio Petteri Kitti Oy.

Kuva: Studio Petteri Kitti Oy.

Kaikkien ikäryhmien terveyttä edistävän liikunnan puolesta on syytä puhua. Iäkkäiden kohdalla siihen on erityisiä syitä: liikunnalla on iäkkäille erityistä merkitystä, liikunnan puute on heillä yleistä ja heidän tarpeitaan vastaavia edellytyksiä liikuntaan ei ole riittävästi. Myös heidän liikuntansa puolesta puhumisen määrä, kuuluvuus ja näkyvyys on vähäistä. Nyt tarvitaan mukaan uusia viestinviejiä, kuten liikunta- ja urheilujärjestöt.

Liikunnan erityinen merkitys

Liikunnalla on iäkkäille erityistä merkitystä, koska sen vaikutukset ovat suuret heidän päivittäisen elämänsä kulkuun ja kokemiseen. Toimintakyky on täysipainoisen elämisen keskeinen edellytys, ja toimintakyvyn säilyttämiselle liikkuminen ja liikunta on välttämätöntä. Sitä ei voi korvata muilla keinoilla.

Iän mukana toimintakyvyn reservit vähenevät, suurimmalla osalla iäkkäistä ne ovat pienet ja monilla on toimintakyvyn vajauksia. Esimerkiksi puolen kilometrin matkan kävelemisessä lähes kolmannes 70–79-vuotiaista ja noin kaksi kolmannesta 80 vuotta täyttäneistä naisista ilmoittaa kokevansa vaikeuksia. Liikunnan puute, väheneminen ja erityisesti keskeytyminen johtavat iäkkäillä nopeasti toimintakyvyn laskuun, itsenäisen elämisen vaarantumiseen ja elämänlaadun huononemiseen. Liikunnan lisääminen ja varsinkin määrätietoinen liikuntaharjoittelu parantavat toimintakykyä nopeasti.

Pitkäaikaiset sairaudet ovat iäkkäillä yleisiä ja niiden aiheuttamat haitat kasvavat iän mukana. Liikunta voi kuitenkin hidastaa iäkkäilläkin useiden vakavien sairauksien piilevää kulkua ja ehkäistä niiden puhkeamista äkillisiksi tai pysyviksi sairauksiksi, vähentää sairauksien aiheuttamia toimintakyvyn rajoitteita ja parantaa elämänlaatua. Liikunta edistää myös monien aivotoimintojen, kuten muistin säilymistä. Se vahvistaa osallistumista ja osallisuutta yhteisöjen ja yhteiskunnan toimintoihin. Liikunta vähentää yksinäisyyttä ja alakuloa, lisää elämäniloa ja -uskoa. Liikunta on iäkkäillä matalan kynnyksen terveyden, mielen ja ihmissuhteiden hoitoa.

Omia edellytyksiä ja olosuhteita vastaavassa liikunnassa riskit ovat pieniä ja haitat harvinaisia. Terveyttä edistävä liikunta ei vaadi paljon varusteilta, välineiltä eikä toteutuspaikoilta. Liikunnalla voidaan säilyttää ja parantaa iäkkäiden ihmisten toimintakykyä ja terveyttä yhteiskunnalle ja ympäristölle edullisilla tavoilla.

Iäkkäiden ihmisten liikunnan puute

Suurella osalla iäkkäistä on liikunnan puutetta. Kestävyysliikunnan suositeltu määrä toteutuu 70–79-vuotiaista miehistä vajaalla kolmanneksella ja naisista joka viidennellä. 80 vuotta täyttäneillä vastaavat osuudet ovat puolta pienemmät. Suositeltu lihaskuntoharjoittelu toteutuu pienellä joukolla, ja molemmat suositukset vain harvoilla iäkkäillä. Paikalla oloon, pääasiassa istumiseen, iäkkäillä suomalaisilla kuluu päivittäin yli 10 tuntia ja ruudun ääressä oloon yli 3,5 tuntia. Runsas paikallaan olo ja erityisesti sen lisääntyminen esimerkiksi sairauden takia huonontaa terveyttä ja toimintakykyä nopeasti.

Iäkkäiden suomalaisten tarvetta vähäisempi liikunta ei johdu heidän haluttomuudestaan, vaan yleisimmin heidän tarpeitaan vastaavien liikuntapaikkojen ja -palvelujen puutteesta tai vaikeuksista käyttää olemassa olevia mahdollisuuksia huonon terveyden, varojen puutteen tai hankalien kulkuyhteyksien takia.

Iäkkäiden ihmisten liikunnan lisääminen

Iäkkäät ihmiset osallistuvat mielellään liikuntaan, joka vastaa heidän tarpeitaan, toiveitaan ja mahdollisuuksiaan. Huonokuntoisilla ja pitkäaikaissairailla iäkkäillä pienikin määrä kevyttäkin liikuntaa ja liikkumista lyhyinäkin jaksoina tuottaa hyötyä ja usein iloa. Huonokuntoisilla liikunnan vaikuttavuus alkaa liikkeelle lähdöstä. Kaikilla vähänkin lisäystä aikaisempaan on paljon parempi kuin ei mitään. Liikunnalla on  tärkeä osa esimerkiksi iäkkäiden kaatumisten ehkäisyssä, diabeteksen hoidossa ja sydänsairauksien kuntoutuksessa.

Suuri osa iäkkäistä suomalaisista voi aloittaa liikunnan tai jatkaa sitä omin voimin, mutta varsinkin liikunnasta eniten hyötyvät tarvitsevat siihen tietoa, kannustusta, ohjausta ja muuta tukea. Tällaisten palvelujen järjestäminen on ensisijaisesti kunnille kuuluva tehtävä. Sen toteuttamiseen on käytettävissä valmis toimintamalli (www.voimaavanhuuteen.fi).

Säännölliseen liikuntaan ja liikkumiseen iäkkäät ihmiset tarvitsevat helposti saavutettavia ja käytettäviä, turvallisia ja viihtyisiä paikkoja ja tiloja. Iäkkäitä on paljon, mutta harvoin yhdessä paikassa. Heidän tarpeitaan palvelevien liikuntapaikkojen, -tilojen ja palvelujen on katettava kylät ja kaupungit. Kun nämä välttämättömät ehdot täyttyvät, ei liikuntapaikan alustalle, tilojen korkeudelle, oheispalveluille tai pysäköintipaikkojen määrälle tarvitse asettaa mittavia vaatimuksia. Iäkkäiden liikunnassa ohjaajat ovat pääosin omasta takaa. Kustannukset ovat kaikille kohtuulliset tai pienemmätkin.

Järjestöt edistämään iäkkäiden liikuntaa

Iäkkäiden suomalaisten liikunnan lisääminen edellyttää, että sen tärkeys tunnistetaan ja tunnustetaan iäkkäiden omassa keskuudessa ja laajalti yhteiskunnassa. Iäkkäiden liikunnan olisi tultava merkitystään vastaavaksi osaksi suomalaista liikunnan ja hyvinvoinnin edistämistä. Tähän tarvitaan voimakasta ja moniäänistä puolesta puhumista.

Selvimmin iäkkäiden liikunnan asianajo kuuluu heidän omille sekä sosiaali- ja terveysalan ja liikunnan ja urheilun kansalaisjärjestöille. Iäkkäiden järjestöjen ajamissa asioissa liikunta on kuitenkin jäännössijoilla, jos niilläkään. Urheilu- ja liikuntajärjestöjen tavoitteissa ja toiminnoissa iäkkäiden liikunta ei juuri näy. Järjestöjen toiminnan tarpeellisuutta iäkkäiden liikunnan edistämisessä korostaa se, että sillä ei ole tukenaan vastaavia kansalaisryhmiä, järjestöjä, ammattikuntia ja koulutusjärjestelmiä kuin useimmilla muilla liikunnan ja urheilun aloilla. Tiedotusvälineiden, talouselämän ja vakuutuslaitosten kiinnostus iäkkäiden liikuntaan on marginaalista. Poliittisessa puheessa terveyskriisi on nostanut iäkkäiden liikunnan merkityksen hetkeksi esiin, mutta mihin puhe johtaa, kun kriisi väistyy?

Etelä-Pohjanmaalla syntyneenä tulee mieleeni lainata Kaarlo Kramsun runoa Jaakko Ilkasta ”Ei oikeutta maassa saa, / Ken itse sit’ ei hanki.”. Jos edellä mainitut kansalaisjärjestöt ottavat tehtäväkseen puhua iäkkäiden liikunnan puolesta, se tukee vahvasti tämän tärkeän keinon hyväksymistä osaksi valtion ja kuntien toteuttamaa liikunnan ja hyvinvoinnin edistämistä.

Ilkka Vuori
lääketieteen ja kirurgian tohtori, emeritusprofessori
Voimaa vanhuuteen -ohjelman strategiaryhmän jäsen