Olimmepa nuoria tai vanhoja, on tärkeää puhua asumisen unelmista, toiveista ja tarpeista. Tuusulassa olemme yhdessä ikääntyvien kanssa piirtäneet unelmakoteja, -pihoja ja -asuinalueita, kirjoittaneet niistä ja näytelleet niitä tarinateatterin keinoin. Kahvikupin ääressä on alkanut hahmottua kuva siitä, mitä ikääntyvät toivovat: kunpa ikääntyneenäkin voisi tehdä asumisvalintoja ja elää oman näköistä elämä.
Suomessa asuu maailman onnellisin kansa, kuudetta vuotta peräkkäin. Samaan aikaan tilasto kertoo 90–99-vuotiaiden itsemurhien yli kaksinkertaistuneen. Tämä pohdituttaa. Tuon iän saavuttaakseen on kokenut paljon niin elämän iloja kuin haasteitakin. Erityisesti lapsuus- ja nuoruusvuodet sotien aikana ovat vaatineet mielenterveydeltä paljon. Elämän jatkaminen ja jatkuminen on tarvinnut resilienssiä, mielenlujuutta ja mielen hyvinvointia. Mutta mikä saa iäkkään kuitenkin valitsemaan kuoleman?
Vetoavasti ja lempeästi suoraan silmiin katsova valkoinen koira lähestyy häntä rennosti heiluen ja kerjää silitystä. Kädet uppoavat pehmeään turkkiin ja silittäjä henkäisee mielihyvästä yhtä aikaa koiran kanssa. Käytäntö osoittaa tutkimustiedon oikeaksi; koiran silittäminen alentaa verenpainetta, rentouttaa ja hidastaa sydämen sykettä.
Kansainvälisen onnellisuuden päivän lähestyessä ajattelin kysyä kadulla vastaantulijoilta, mitä he toivovat elämältään. Toteutus jäi odottamaan parempaa hetkeä, mutta oletan, että moni heistä olisi vastannut toivovansa hyvää ja onnellista elämää. Lähes yhtä moni ei todennäköisesti huomaisi, että jokaisen elämä sisältää sekä ala- että ylämäkiä - toivottuja ja odotettuja asioita, mutta myös ennakoimattomia esteitä ja vaikeuksia. Erityisesti näissä odottamattomissa käänteissä tarvitaan mielen taitoja.
Tuntuuko, että joka tuutista tuuppaa tietoa liikunnasta? Media rakastaa toisaalta vaaraviestejä ja toisaalta helpotusta lupaavia vinkkiviestejä. Viestien takana on ajatus, että muutoksen – tässä tapauksessa liikunnan lisäämisen – tärkein voima on kansalaisten motivaatio. Käyttäytymistieteilijöille on selvää, että motivaation rooli muutoksissa on lopulta melko pieni. Tarvitaan myös kykyä ja ennen muuta ympäristön tarjoamia mahdollisuuksia ja tilaisuuksia. Eri elämänvaiheissa näiden rooli ja merkitys vaihtelevat. Ihmistä liikuttavat monenlaiset tekijät – usein itsestä riippumatta.
Kun eliniänodote kasvaa ja elämänkulku venyy, on myöhäinen aikuisikä muutoksessa. Emme välttämättä osaa tunnistaa myöhäiseen aikuisikään muodostuvia elämänvaiheita, emmekä kuvitella muutoksia ikääntyneiden toimintakyvyssä, tarpeissa ja ympäristöissä, joita ajan myötä tapahtuu. Tarvitaan tutkimusta ja analyysejä tulevaisuuden iäkkäistä ja tämän ryhmän tarpeista ja mieltymyksistä.
Ikäinstituutti aloittaa uuden strategiakautensa yhteiskunnassa, johon peilautuu hoiva-alan, kriisien ja vapaaehtoistyön haasteet. Meneillään on historiamme suurin uudistus sosiaali- ja terveyspalveluissa. Julkinen keskustelu hakee ravistelevia otsikoita ja huolipuhetta. Tämä keskustelu tarvitsee vastapainokseen tuloksellista toimintaa ja onnistuneita tarinoita. Tässä Ikäinstituutilla on paljon annettavaa. Tarjoamme innostavia ratkaisuja hyvään vanhenemiseen. Jatkamme työtämme tutuilla teemoilla: liikunta, mielen hyvinvointi, osallisuus ja ikäystävällinen ympäristö. Iäkkään ääni on työmme lähtökohta. Tähtäämme siihen, että meillä on iäkkäiden voimavarat tunnistava ja osallisuuden mahdollistava yhteiskunta.
Iäkkäiden hoivapalvelut ovat otsikoissa päivittäin. Hoitotyössä henkilöstöpula heijastuu työn arkeen ja hoivan laatuun. Tosiasioita ei käy kiistäminen. Vaikka vanhustyö on murroksessa ja muutosten äärellä, ei sen ydintehtävä ole muuttunut miksikään. Ihmisen kohtaaminen ja hoivan tarjoaminen on työn ydintä. Mahdollisuus tämän ydintehtävän hyvään hoitamiseen parhaan osaamisensa ja ammattietiikan mukaisella tavalla on kaiken keskellä suuri kysymys.
Väestön vanhenemisen myötä keskeisiä yhteiskunnallisia haasteita on terveen ja hyvän ikääntymisen edistäminen koko elämänkulun ajan. Onnistunut vanheneminen on tärkeä tavoite ikääntyvässä Suomessa.
Suomalaiset liikkuvat terveytensä kannalta liian vähän. Ihmisten liikkumattomuus ja huono yleiskunto käyvät todella kalliiksi valtiolle, kunnille ja työnantajille, mutta ennen kaikkea liikkumattomuus aiheuttaa inhimillistä kärsimystä yksilölle. Arkiliikunnan avulla on mahdollista lisätä liikkumista kaikkien ikäryhmien arkeen, ilman että liikunnasta tulee erillinen suoritus ja aikasyöppö. Asuinympäristöllä on keskeinen merkitys arjessa liikkumisen kannustimena.