Järjestöillä on erityisosaamista ja edullista matalan kynnyksen toimintaa, joka täydentää kuntien ja yritysten palvelutarjontaa iäkkäille. Yhteistyö järjestöjen kanssa on kunnille kustannustehokas tapa edistää ikääntyneiden hyvinvointia ja terveyttä.
Elämme aikaa, jolloin on mahdollista tanssia yhdessä: sinä keittiössäsi ja minä olohuoneessani. Taide ja kulttuuri voivat löytää kanavan tulla osallistujan luokse esimerkiksi Zoomin kautta. Olen aina vannonut fyysisten tapaamisten tärkeyden nimeen: on mukavaa istua vierekkäin, nähdä toisen kasvot ja tanssia hetki yhdessä, lähellä. Korona-aika on kuitenkin luonut uudet rajoitteet läheisyydelle sekä fyysiselle läsnäololle – tilalle on tullut lähellä olo etänä.
”Digikolmiloikan” avulla me kaikki saimme lohdutusta huomatessamme, että olemme samassa veneessä – alkuun etätoiminnot olivat kaikille opettelua ja uuden kokeilua. Etälähetyksiin haluttiin osallistua, koska oli ikävä toisia kyläläisiä ja haluttiin nähdä ja kuulla kuinka he voivat. Usean kyläläisen ilo digiloikan tekemisestä oli riemastuttava: ikä ei ole este, kun on motivaatiota oppia uutta.
Miellyttävä ruokailuhetki on parhaimmillaan päivän kohokohta ja tärkeä mielen hyvinvoinnin ja jaksamisen lähde. Ikääntyneen arjessa esimerkiksi kokemus yksinäisyydestä, ruuanlaittotaitojen puute, sairaudet, lääkitykset ja toimintakyvyn heikentyminen voivat kuitenkin hankaloittaa ruokailuista huolehtimista ja heikentää ruokahalua. Tällöin ruokavalio voi jäädä yksipuoliseksi ja riittämättömäksi.
Korona-aika on aiheuttanut Suomen Punaisen Ristin toiminnassa monenlaisia muutoksia ja varsin nopeaa sopeutumista. Vaikutukset ovat näkyneet erityisesti ystävätoiminnassa, jossa tuhannet vapaaehtoiset ovat tavallisesti kohdanneet asiakasystäviään kasvotusten. Tapaamiset ovat useille yksinäisille viikon kohokohta ja joillekin jopa ainoita sosiaalisia kontakteja.
Kun kerhotoiminta hiljentyi, aloimme koordinoida alueelle muuta apua. Tarjosimme kauppa- apteekki- ja postiasiointiin apua sekä keskusteluapua puhelimella tarvittaessa. Pyrimme seuraamaan, mitä tarpeita asukkailta nousee ja vastaamaan niihin rajoitusten puitteissa. Osaan asukkaista yhteydenpito katkesi, mutta onneksi oli naapureita, jotka tiedottivat ja selvittelivät asioita. Puhelin oli tärkeä työkalu.
Jos nyt tekisimme mielemme muistoihin koronakevättä koskevan Google-haun, olisi tehokkain hakusana ”kannattelu.” Kuukaudet olivat kannattelua monessa mielessä, ja kokemuksena vahva ja väkevä erityisesti toimintaamme osallistuville.
Etätyö on antanut mahdollisuuden säädellä omaa työtahtia, välttää keskeytyksiä ja häiriöitä. Joskus löytyy ihana ”flow” eikä ajankulkua edes huomaa. Kun saa rauhan ajatella, luovuus nostaa itujaan. Etätyö voi olla yksinäistä ja kohtaamisia kannattaa järjestää, jotta ajatusten iduista kasvaa hankkeen yhteisiä versoja.
Etätapaamisissa selvisi myös, miten avuttomiksi korona tekee monet riskiryhmiin kuuluvat. Kaikilla ei ole rohkeutta, voimia tai ymmärrystä lähteä ulos kävelemään. Yhteydenpitoa etänä ei opi yksin eikä hetkessä.
Kuluva vuosi tullee muuttamaan ammattilaisten lisäksi myös luottamushenkilöiden ja päättäjien ajatuksia yhä yhteisöllisempään suuntaan. Olemme voineet havaita, että tekemällä yhdessä saamme enemmän aikaan olemassa olevilla resursseilla.