Digitaaliset taidot ja medialukutaito ovat uusia kansalais- ja perustaitoja. Niiden taitaminen edistää sujuvaa itsenäistä arkisten asioiden hoitoa ja osallisuuden kokemista. Digitaalisista palveluista on tullut ensisijaisia myös julkisissa palveluissa ja tämä edellyttää kansalaisilta riittävää digitaalisista osaamista.
Ystävälläni on seinällään taulu, hiilipiirros. Kuvassa on vanha ihminen kumarassa istumassa, ja tekstinä: ”Vanhuus on sitä, että tietää kaikki vastaukset, mutta kukaan ei kysy.” Teos on kerrassaan pysäyttävä. Lähes joka kerta, kun käyn ystäväni luona, pysähdyn katsomaan tuota pelkistettyä teosta.
Vanhuspalvelulaki edellyttää kunnan tekemään yhteistyötä ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukemiseksi mm. kunnassa toimivien julkisten tahojen, yritysten sekä ikääntynyttä väestöä edustavien järjestöjen ja muiden yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa. Jotta eri toimijoiden tekemisestä saataisiin mahdollisimman suuri hyvinvointivaikutus ikäihmisille, tarvitaan kuntien ja järjestöjen kanssa yhteistä suunnittelemista, sopimista, tekemistä sekä ratkaisujen löytämistä rakenteiden ja rahoituksen kysymyksiin.
Vaviskaa vaikuttajat: jos sana ei kuulu eikä tehoa, niin voi syntyä eläkeläis-vallankumous! Kuntavaaleihin ja sen jälkeiseen elämään julistetaan täten ”Eevan ja Aatamin” teesit – ja varokaatte, eläkeläiset voivat vielä todella tulla ja valloittaa koko maailman.
Miten monessa paikassa olenkaan vieraillut vanhojen ihmisten luona, heidän kodeissaan, hoitopaikoissaan, viljelyksillään? Lapset ja vanhat ihmiset kokevat saman kohtelun: joku puhuu heidän puolestaan, joku päättää heidän asioistaan. Se, mikä puuttuu päätöksiä tehtäessä, on lasten ja vanhojen ihmisten oma ääni.
Ihminen on perusolemukseltaan samanlainen kaikkialla ja kaikenikäisenä. Hän haluaa tulla kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi. Keinot tämän saavuttamiseksi ovat monenlaisia. Vauva itkee, jokeltelee ja juttelee koko kehollaan. Kun ihminen alkaa saada sanoja, keinot alkavat muuttua sanallisiksi mutta kehollisuus säilyy edelleen. Kun vanhuksella sanat alkavat kadota, katse voi hakea hyväksyntää. Kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi tuleminen lisää osallisuuden kokemusta. Se voi olla elämää kannatteleva tai eteenpäin työntävä voima, josta seuraa hyvinvointia.
Seminaari toi asiantuntijat ja päättäjät yhteen osallisuuden perimmäisten kysymysten äärelle 8.2.2021. Paikalla olivat mm. Matti Vanhanen, Maria Ohisalo, Arto O. Salonen ja Päivi Topo. Lue otteita päivän puheenvuoroista.
Itsenäisyyspäivänä ajatukseni olivat isovanhemmissani ja niissä sukupolvissa, joiden ansiosta meillä on nyt itsenäinen Suomi. Mietin, mitä me kaikki voisimme oppia entisistä ajoista ja tuoda tähän päivään. Ainakin sen yhteisöllisyyden, joka ennen vallitsi kyläyhteisöissä. Toteutammeko hankkeet yksin vai laaja-alaisessa yhteistyössä muiden paikallisten toimijoiden kanssa?
Helsinkiin, Kotkaan, Lahteen, Lieksaan, Riihimäelle ja Vantaalle koulutetaan kouluttajia, jotka vastaavat jatkossa TaloTsemppari-valmennuksien järjestämisestä omalla paikkakunnalla.
Mitä sinä tunnet, kun menet uuteen tilanteeseen? Odotatko innosta kihisten uusien ihmisten tapaamista vai jännitätkö altistumista arvioiville katseille? Osaan meistä on juurtunut niin syvä toiseuden tunne, että esimerkiksi ryhmätoimintaan osallistuminen voi tuntua mahdottomalta. Silloin tarvitaan etsivän työn välineitä ja vaikuttavaa verkostotyötä.