”Joulu se on vanhuksellakin. Niin paljon on unohdettuja ihmisiä. Joulu ei ole aina auvoista. Missä on lähimmäisenrakkaus? Tahtoisin kaverin joulusaunaan. Missä on vanhusmyönteisyys? Kuka minua käy katsomassa… Antakaa meille lisää auttavia käsiä. Älkää hyljätkö meitä. Välittäkää! ” (Iloa Arkeen-pysäkin ikääntyneet vuonna 2018)
Vanhuuttani en tosiaankaan vietä yksin. Joudun pikemminkin ponnistelemaan, että tapaan muita kuin yli 65-vuotiaita, vaikka he hyvää seuraa ovatkin. Yli 65-vuotiaita on nimittäin silloin tällä menolla vajaa 30 prosenttia koko väestöstä. Ilman maahanmuuttoa työikäisen väestön määrä on tuolloin 217 000 henkilöä pienempi kuin nyt. Alle 15-vuotiaita ennustetaan olevan tuolloin yhtä vähän kuin 1800-luvun lopulla, kun koko väestö oli alle 2 miljoonaa. Tämä tilanne on meillä aika pian. Vaikea uskoa, mutta totta se on.
”Onko tämä nyt sitä neljänkympin kriisiä?” Kysymys risteili mielessäni, kun vuosia jatkunut työ markkinointitehtävissä ei enää maistunut, vaan mieli halaji jotain ihan muuta. Matkan varrelle oli mahtunut todella kiinnostavia projekteja ja hyviä yhteistyökumppanuuksia, mutta halusin vielä oppia uutta ja päästä työskentelemään itselleni tärkeiden asioiden parissa. Päätin, että työelämäni toisen puolikkaan haluan edistää ikäihmisten hyvinvointia. Niinpä 18 vuotta valmistumisensa jälkeen tämä markkinointiekonomi lähti uudestaan koulun penkille opiskelemaan geronomiksi.
Syysaurinko paistaa houkuttelevasti ikkunasta. Siis lenkkarit jalkaan ja ulos! Minulta tämä onnistuu, koska olen terve työikäinen ihminen. Valitettavan monen ikäihmisen kohdalla ulos lähteminen jää vain haaveeksi. Syynä saattaa olla huono liikkumiskyky, heikentynyt muisti tai ulkoiluseuran puute.
Pitkä elämä kartuttaa elämänkokemusta, joka toimii voimavarana ihmisen ikääntyessä. Kokemus voimaannuttaa ihmistä elämän kuluessa ja vahvistaa elämäntaitoja. Tämä on yleinen käsitys, jolle löytyy sekä tutkimukseen että arkihavaintoihin perustuvaa tietoa. Mutta tuoko pitkä elämä aina automaattisesti mukanaan kokemusta? Miten kokemus karttuu? Ja onko kokemus aina voimavara?
Mielen hyvinvointi on kiehtova käsite, joka tuntuu välillä abstraktilta ja vaikeasti haltuun otettavalta. Mielen hyvinvoinnin taidot ovat kuitenkin keskeinen osa jokaisen päivittäistä elämää. Niitä voi harjoittaa ja vahvistaa minkä ikäisenä tahansa, arkipäiväisillä teoilla. Huomion kiinnittäminen mielen hyvinvoinnin tekoihin tuo elämään rauhaa ja myönteisyyttä!
Olen toiminut senioritanssin vertaisohjaajana. Miltä tuntuisi nousta joukosta vertaisohjaajaksi? Aluksi en osannut ohjata. Piti usein katsoa ohjetta, eikä aina mennyt ohjeet musiikkiin. Harjoittelin kyllä usein kotona alkutahtien laskemista ja toimivaa tanssia. Ohjaan pitkälti savon murteella. Kukaan ei ole tuominnut minua tästä tavasta! Onneksi porukka oli ymmärtäväistä ja opin pikkuhiljaa ohjaamaan. Jokainen ryhmä tottuu ohjaajaansa, käyttipä hän mitä sanoja tahansa. On siis lohdullista = makea pala olla vertaisohjaaja. Alussa tuntui, että oli saanut iskun selkään! Oli niin paljon hankaluuksia.
Ikäihmiset muodostavat hyvin heterogeenisen joukon. Mukana on hyväkuntoisia, koko elämänsä liikkuneita ja terveitä senioreita, joilla on myös kulutusvoimaa kasvaneiden tulo- ja varallisuustasojen myötä. Mukana on myös paljon pitkäaikais- ja muistisairaita sekä aikaisempaa enemmän yksinäisiä. Turvattomuutta kokee lähes joka kymmenes. Miten liikuntaa ja liikunnan palveluita osataan tarjota tai tuottaa mahdollisimman monelle?
Eläkeikäisten juomatavoissa on havaittu isoja ikäryhmittäisiä eroja. Monet vastikään eläkkeelle siirtyneet käyttävät alkoholia usein ja suuriakin määriä. Erot ovat yhteydessä myös sukupuoleen: nykyään 65-69-vuotiaista naisista kolmasosa käyttää alkoholia vähintään viikoittain. Tosin miehillä on edelleen roima etumatka.
Mistä työn onni löytyy? Päätimme pohtia asiaa VIVA-hankkeen päättyessä. Koimme haikeutta tiimityöskentelyn loppumisesta, mutta läsnä oli myös suurta iloa yhdessä taitetusta matkasta ja työn tuloksista. Kehitimme hankkeessa voimaantumista vahvistavaa ohjausta. Ammensimme aineksia siihen ratkaisukeskeisyydestä, myönteisistä tunteista ja vahvuuksien tunnistamisesta ja käytöstä, tietoisesta läsnäolosta sekä myötätunnon voimasta.