Osallisuus

Ulkohuussi ja metsämansikat!

Elämä – tuo niin ihmeellinen ja vivahteikas asia, joka kuuluu meille kaikille. ”Eletty elämä näkyy meidän liikkeissä, ajatuksissa, toiminnassa, tavassa keskustella, olla ja ajatella sekä ennen kaikkea naamasta!” Näin totesi eräs vanhempi Rouva varpaiden uittelupaikalla Jyväsjärven rannalla. Keskustelu oli alkanut siitä, kun olin ajatuksissani puuskahtanut ruuhkavuosiarjestani ja siitä, kuinka joskus on vaikeaa sovittaa kaikkia palasia yhteen. Rouva katsahti minuun päin pilke silmäkulmassa ja kysyi, haluanko kuulla tarinan?

Törmää taiteeseen ja voi hyvin!

Taide on sosiaalinen toiminnan muoto, se vaatii läsnäoloa ja sitä tehdään kohdattavaksi: runo luettavaksi, maalaus katsottavaksi, laulu kuultavaksi. Tekijä kohtaa taiteen tekemisen kautta omia vahvuuksiaan, epävarmuuksiaan, tunteitaan ja kokemuksiaan. Taiteen kokija kohtaa saman, tekijän teokseen reflektoituen. Yhteisestä kokemuksesta tulee summaksi enemmän kuin yksi plus yksi. Tekemisen kautta voimaantuminen koskee kaikkia, koko ryhmää.

Osallisuuden avaimia etsimässä

Elämänote-ohjelmassa edistetään ja tutkitaan kotona asuvien iäkkäiden osallisuutta. Miten kotona asumista ja osallisuutta voidaan parhaiten tukea ja mikä vaikutus ohjelman hankkeiden toimintaan osallistumisella on? Tutkimusmenetelmä on uusi: haastattelijoina toimivat toiset saman alueen ikäihmiset. Haastattelutilanteissa keskustelut polveilevat ja myös hanketyön merkityksellisyys nousee esiin. Parhaimmillaan ”elämänkirja aukeaa.”

Uutta ja erilaista vapaaehtoistoimintaa – Sippe villitsee!

Heikki lähtee Turusta kohti Lietoa Sippe -kassi olallaan ja tyytyväinen ilme kasvoillaan. Kassi sisältää Laulavan lintukirjan, koska tänään on luvassa luontokutsut joilla tunnistetaan lintujen ääniä. Marjatta on ollut Lahdessa esittelemässä Sippe -musiikkikutsuja Lähimmäispalvelun ja Diakonialaitoksen väelle. Seuraavana aamuna hotellin aamiaispöydässä viereen istuu sattumalta eläkeläisporukka Lieksasta. Marjatan ilme kirkastuu ja hän näkee tilaisuutensa tulleen: myös lieksalaiset saavat ”Sippen pureman.”

Miten keskustella vanhustenhoidosta?

Huoli vanhusten huonosta kohtelusta on noussut meidän kaikkien mieleen viime aikojen uutisten vuoksi. Tällä kertaa huoli on syntynyt joidenkin yksityisten hoivapalvelujen vuoksi, aikaisemmin taas julkisten palvelujen toiminnan vuoksi. Olemme joutuneet pohtimaan omia näkemyksiämme siitä, millaista hoivaa ihminen tarvitsee tai ansaitsee elämän loppuvaiheessa ja miten sitä pitäisi tarjota. Ikävät uutiset tuntuvat toisinaan niin pahalta, että haluamme sulkea niiltä silmämme ja korvamme.

Voiko naapurivälittämistä löytyä kaupungeista?

Olet saattanut joskus kuulla lauseen ”Eihän siellä kaupungissa edes tunneta naapureita”, kun puhutaan yhteisöllisyydestä, välittämisestä ja naapuriavusta. Onko todellakin niin, että kaupungeissa ei juuri naapureita tunneta eikä naapuriapua anneta? Tämä ei pidä paikkaansa ainakaan niissä parissakymmenessä Yhdessä kotikulmilla -hankkeessa mukana olevassa taloyhtiössä, joiden asukkaisiin ja arkeen olemme tutustuneet vajaan kahden vuoden aikana Helsingissä ja Kotkassa.

Vanhuksen joulutoive

”Joulu se on vanhuksellakin. Niin paljon on unohdettuja ihmisiä. Joulu ei ole aina auvoista. Missä on lähimmäisenrakkaus? Tahtoisin kaverin joulusaunaan. Missä on vanhusmyönteisyys? Kuka minua käy katsomassa… Antakaa meille lisää auttavia käsiä. Älkää hyljätkö meitä. Välittäkää! ” (Iloa Arkeen-pysäkin ikääntyneet vuonna 2018)