Näin koirapuistossa lappusen, jossa etsittiin koiranomistajia iäkkäiden ulkoiluystäviksi. Minä – Laura – ajattelin heti, että tämä voisi olla minun ja Helgan yhteinen juttu. Helga on 4-vuotias rauhallinen suomenlapinkoira, joka on hyvä lukemaan ihmisten tunnetiloja ja mielestäni täydellinen tällaiseen toimintaan. Olemme Helgan kanssa melko samanlaisia. Minulla yleensä synkkaa kaikkien ihmisten kanssa iästä riippumatta. Olen tottunut kohtaamaan iäkkäitä työn puolesta puhelimessa ja koen tärkeäksi antaa heille aikaa. Kun muutenkin käymme Helgan kanssa ulkoilemassa, niin miksemme samalla voisi ottaa jonkun ulkoilukaveria kaipaavan mukaamme.
Toimintaan perehdyttämisen jälkeen kaupungin ulkoiluystävätoimintaa koordinoiva Tanja järjesti meille yhteisen tapaamisen ulkoiluseuraa vailla olevan iäkkään miehen kotiin. Keittiön pöydän ääressä mies kertoi asuneensa Raumalla jo vuosikymmeniä, mutta ei siltikään oikein tunne täältä ihmisiä, kun lapsuuden- ja nuoruuden ajan kaverit ovat muualla. Aikuisiällä tutustuminen ei ollutkaan enää niin helppoa kuin nuorempana. Lenkkiseuraa ei ole ja muutenkin ulkoilukaverin läsnäolo toisi ikämiehelle turvaa, jos ulkoillessa jotain sattuisi.
Kun tapasimme kävelyn merkeissä, huomasimme tulevamme hyvin juttuun. Molemmilla on halu yhteiseen ulkoiluun ja pyrimme kävelylle kerran viikossa, joko tiistaina tai keskiviikkona. Viestittelemme, jos suunnitelmiin tulee muutoksia esim. huonon ulkoilusään takia. Lenkille lähdemme työpäiväni jälkeen neljän maissa ja lenkkeilemme yleensä puolesta tunnista tuntiin vähän reittiä vaihdellen. Kaverini kävelee vähän huonosti ja käyttää siksi sauvoja tukenaan. Välillä voimme pysähtyä rapsuttamaan Helgaa ja jatkamme sitten taas matkaa. Koira tuo toimintaan iloisuutta ja siitä syntyy helposti keskustelua. Helga itse itkee aina innosta, kun tapaamme iäkkään ulkoilukaverimme.
Koen saaneeni tämän vapaaehtoistoiminnan myötä itselleni uuden ystävän ja uskon, että iäkäs ulkoilukaverini on samaa mieltä. Toiminta tuo hyvän mielen ja tuntuu itselle hyvin luonnolliselta. Meillä on ollut kävellessä tosi antoisia keskusteluja. Yksi mieleenpainuvimmista keskusteluistamme lähti liikkeelle lahjaksi saamastani Aaveiden Rauma -kirjasta. On kiva huomata, että kaverini lähtee erilaisiin juttuihin mukaan. Olen ollut jopa vähän yllättynyt siitä, miten syvällisistä asioista olemme jo keskustelleet melko lyhyellä tuntemisella. Ajattelen ulkoilukaverini olevan kuin ”varavaari” minulle ja Helgalle. Helga on saanut kaverin lisäksi uuden aktiviteetin, jossa pääsee opettelemaan rauhallisempaa menoa.
Ulkoiluystävänä toimiminen edellyttää mielestäni positiivista asennetta, tilannetajua ja kykyä lukea toista ihmistä. Toiminta sopii täysi-ikäiselle, joka on valmis kohtaamaan ihmisiä aikuisena aikuiselle. Ei pidä luovuttaa, jos homma ei heti lähde lentoon tai ensimmäisen ulkoilukaverin kanssa kemiat eivät kohtaa. Ymmärrän hyvin ihmisen tarpeen sosiaalisiin suhteisiin. Olisikin hienoa, jos ihmiset lähtisivät enenevässä määrin mukaan tällaiseen toimintaan.
Teksti: Ulla Pohjanmaa Laura Saarisen kertoman pohjalta
Tossut ja tassut liikkeelle (2022–2024) on Ikäinstituutin koordinoima hanke, joka edistää iäkkäiden ulkoilua vapaehtoistoiminnan keinoin. Hankkeessa kehitetään kahta uutta tapaa ulkoiluavun lisäämiseksi: ulkoiluystävätoimintaa koiranomistajien toteuttamana sekä ulkoiluystävärinkiä, jossa vastuu iäkkään ulkoilussa auttamisesta jakautuu useamman vapaaehtoisen kesken.