Kun mietin, mitä hyvä arki minulle tarkoittaa, vastaus on aika selvä: se koostuu lopulta pienistä asioista, kuten yhteisistä aamiaisista kumppanin kanssa rauhassa kahvikupin äärellä.
Nautin siitä, että pystyn liikkumaan ja tekemään asioita, jotka kiinnostavat minua. Joogahetket pari kolme kertaa viikossa merkitsevät minulle paljon. Arkeeni kuuluvat yhtä lailla hyvät ystävät. Välillä ystäväporukasta soitetaan ja ehdotetaan yhteistä ruokailua. Samalla jutellaan elämästä, tai ”seniorielämästä”, kuten sitä kutsumme!
Kuljemme kumppanini kanssa paljon yhdessä. Esimerkiksi kun hänelle tuli matka Poriin jääkiekkoon liittyvään tilaisuuteen, lähdin mukaan. Hän arveli, että minulla voisi olla tylsää, kun ohjelmassa olisi vain jääkiekkoa ja ottelukin. Ajattelin, että kyllä minä yhden ottelun voin katsoa!
Vastaavasti hän tulee minun mukaani esiintymisiini. Hän on mukana tukena ja turvana. Käymme myös paljon teatterissa ja konserteissa. Hän on sanonut, että hänestä on tullut minun kauttani Kulttuuri-Kalle! Taiteilijaystävieni kautta hän on saanut uudenlaista näkökulmaa elämääni ja työhöni.
Haluan pitää itseni liikkeessä
Liikunta on minulle tärkeä osa itsestäni huolehtimista. Joogan lisäksi rutiineihini kuuluu aamujumppa kuntoiluhuoneessamme. Kuntosaliharjoittelun aloitin melko myöhään. Olen löytänyt naisille tarkoitetun salin, ja joskus jatkankin joogasta kuntosalille.
Kehoa kannattaa kyllä kuunnella. Haluan säilyttää sellaisen kunnon, että pärjään ja pystyn liikkumaan. Se tuntuu tärkeältä, ja iän karttuessa sitä ajattelee yhä enemmän.
Kiinnitän huomiota myös tasapainoon, jota harjoitellaan joogassakin. Välillä hämmästyn, miten erilaiselta tasapaino tuntuu eri päivinä: yhtenä päivänä asento sujuu, toisena on paljon vaikeampaa. Lähipiirin kaatumiset ja niiden jälkeiset pitkät toipumiset ovat tehneet minut entistä varovaisemmaksi.
Olen välillä tehnyt liikaa ja kuvitellut jaksavani samalla tavalla kuin kaksikymppisenä. En tietenkään jaksa. Kehon lisäksi pitää kuunnella myös omaa mieltä, vaikka sen muistaminen on joskus vaikeaa.
Työhön keskittyminen auttoi surun keskellä
Muutokset kuuluvat elämään, myös surulliset. Kun puolisoni Åke menehtyi vuonna 2009, olin mukana Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa. Minulle sanottiin, että voisin jättää kilpailun kesken. Työ ja tanssi kuitenkin auttoivat minua. Keskittyminen vei ajatukset hetkeksi muualle. Surullekin tuli aikansa.
Näyttelin tuolloin myös Espoon kaupunginteatterissa. Olin näyttämöllä samana iltana, kun Åke oli kuollut. Esityksen aikana sitä menee sisään näytelmään ja rooliin. Se auttoi minua jatkamaan siinä tilanteessa.
Huomasin pärjääväni itsekin
En pidä itseäni erityisen vahvana eikä minun ole helppo tehdä nopeita päätöksiä. Nykyinen kumppanini on kuitenkin sanonut, että juuri kriisitilanteissa olen vahva. Vaikea tilanne saa minut toimimaan, kun on pakko.
Åken kuoleman jälkeen jouduin tekemään itse päätöksiä, joita hän oli usein tehnyt. Ryhdyin myymään yhteistä kotiamme ja etsimään uutta. Tyttäreni Heidi tuki minua.
Åke oli ollut minulle suuri tuki myös ammatillisesti, mentorini. En ollut käynyt teatterikoulua, vaan tulin alalle ulkopuolelta. Hän kuitenkin valoi minuun uskoa, että selviän itsekin. Myöhemmin uskalsin ottaa vastaan isoja rooleja. Huomasin tosiaan pärjääväni.
Olen ollut julkisuudessa ja ihmiset ovat seuranneet elämääni 1950-luvulta lähtien. Siksi kohtaan paljon ihmisiä, joilla on minusta jokin muisto. Kohtaamiset liikuttavat minua. On ihanaa kuulla jättäneensä toiselle hyvän muiston.
Ehkä olen pystynyt antamaan heille jotakin iloa. Olen tyytyväinen siihen, etten ole torjunut ihmisiä, vaan ollut avoin – joskus ehkä liiankin avoin. Mutta en koe, että siitä olisi ollut minulle haittaa.
Pieniä unelmia saa yhä olla, ja pitääkin
Minäkin mietin välillä, mikä tarkoitukseni täällä maailmassa on. Miksi olen vielä täällä? Samalla tunnen kiitollisuutta elämästäni. En koe tarvetta katua mitään. Kiitollisuus ei kuitenkaan poista kaikkia kysymyksiä. Niitä voi pohtia vielä vanhanakin.
Unelmista ei mielestäni tarvitse luopua koskaan. Ne voivat vain olla pienempiä kuin nuorena. Nyt pieni kävely metsässä voi tuoda ison ilon.
Usein sanotaan, että ikä on vain numeroita. Minusta niin voi ajatella nuorena. Vanhempana tietää, että ikääntymiseen liittyy muun muassa kipuja ja asioita, jotka eivät enää onnistu entiseen tapaan. Ei vanheneminen aina hauskaa ole.
Olemme kaikki erilaisia. Joku pysyttelee aivan tyytyväisesti turvallisesti kotona. Joillekin liikkuminen on hankalaa, mutta rollaattorin avulla pääsee liikkeelle ja naapurit käyvät auttamassa. Sekin voi olla hyvä olotila.
Toivon itse pärjääväni mahdollisimman pitkään niin, ettei tarvitsisi jatkuvasti pyytää apua. Tämänhetkisen elämäni hyviä asioita minulle ovat yhteinen arki kumppanini kanssa, läheiset ihmiset, liikkuminen, työ ja kohtaamiset. Tilaa on oltava myös rauhoittumiselle.
Palaan siihen, mistä aloitin: ilon ei tarvitse olla suurta. Se voi olla yhteinen aamiainen, ystävän soitto, pieni metsälenkki tai hyvä muisto, jonka joku tulee kertomaan. Tätä tarkoittaa hyvä arki minulle.
Pirkko Mannola
Näyttelijä-laulaja