Ikääntyneiden liiallinen alkoholinkäyttö aiheuttaa usein suurta huolta hoitohenkilökunnalle. On vaikea noudattaa lääkärin antamia ohjeita moniin eri sairauksiin lääkkeitä käyttävän ikääntyneen lääkehoidosta, johon alkoholinkäyttö tuo omat rajoituksensa. Vanhuksista ei haluta tehdä sekakäyttäjiä. Alkoholinkäyttöä saattaa seurata aliravitsemus ja hoitajat joutuvat pohtimaan, miten saisivat ikääntyneen syömään terveellistä ruokaa, tai ylipäänsä jättämään rahaa ruokaan. Hygienia, oli sitten kyseessä kodin siisteys tai ikääntyneen henkilökohtainen hygienia, huolettaa hoitajia palvelutalon sosiaalisessa ympäristössä. On aikoja, jolloin hoitajat eivät uskalla mennä yksin ikääntyneen kotiin alkoholiongelmaisen käytöshäiriöiden vuoksi. Omaisten huolen ja surun kuunteleminen päihdeongelmaisen äidin tai isän vuoksi on vanhustyön arkea.
Ikääntyneiden alkoholinkäyttö näyttää olevan vielä tänäkin päivänä kulttuurissamme tabu. Ikääntyneen alkoholinkäytöstä kysyminen ei ole arkinen käytäntö sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä. Asiasta usein tiedetään, mutta se vaietaan. Osasyy vaikenemiseen liittynee siihen, että työntekijä tuntee epävarmuutta omasta päihdeosaamisestaan. Monissa vanhustyön työyksiköissä on dementiavastaavia, diabetesvastaavia, hygieniahoitajia jne., mutta päihdevastaavien tarvetta ei olla vielä mietitty. Ikääntyneiden alkoholiongelmiin vastaamiseen ei ole saatu riittävästi koulutusta, eikä aktiiviseen puuttumiseen ole luotu työvälineitä, hyviä käytäntöjä tai verkostoja päihdeorganisaatioiden kanssa.
Jotakin on kuitenkin jo tehty. RAY:n rahoittamassa ja Sininauhaliiton koordinoimassa Liika on aina liikaa – ikääntyminen ja alkoholi -projektin eri osahankkeissa ikääntyneitä on tuettu elämänhallinnassa muun muassa antamalla heille tietoa ikääntymisen, lääkkeiden ja alkoholin yhteisvaikutuksista ja perustamalla vertaistukiryhmiä. Ikäinstituutin hallinnoimassa palvelutalojen osahankkeessa on pohdittu gerontologisen päihdehoitotyön sisältöä hoitohenkilökunnan näkökulmasta. Vastaan on tullut monia eettisiä ongelmia muun muassa yhteisiä pelisääntöjä mietittäessä: saako ikääntyneeltä joskus ottaa pullon pois jne. Seuraavaksi olisikin tarpeellista saada alkoholiaiheesta tutkimustietoa palvelutalossa asuvien ikääntyneiden itsensä näkökulmasta.
Ensi vuonna päättyvä Liika on aina liikaa -projekti tuottaa muun muassa koulutusmateriaalia ja koulutuksia eri työntekijäryhmien päihdeosaamisen lisäämiseksi. Moniarvoisessa yhteiskunnassa kaikesta ikääntyneiden alkoholinkäytöstä ei suinkaan kannata tehdä suurta numeroa. Alkoholinkäytöstä kysyminen ja tarvittaessa yksilöllisen tuen ja avun antaminen riittävät useimmissa tapauksissa.
Riitta Koivula
projektisuunnittelija
LOL-projekti