Ikääntyvien alkoholihaittoja tulisi ehkäistä riittävän varhain ja iäkkäiden elämänkokemusta arvostaen. Monilla on onnistuneita alkoholinkäyttökokemuksia jossain elämänsä varrella ja niitä on hyvä muistella. Mutta myös kehon tuntemusten kuunteleminen on jokaiselle tarpeellista. Ikäinstituutin uudessa projektissa Päihdepelisäännöt palvelutaloihin kuunnellaan asukkaita ja henkilökuntaa ja yritetään yhdessä rakentaa kaikille sopivaa kulttuuria päihteisiin suhtautumisessa.
”Ikääntyvät juomatavat – elämänkokemus ja muuttuva suhde alkoholiin” -tutkimuksen (Haarni & Hautamäki 2008) keskeinen havainto oli, että monelle ikääntyminen tuo mukanaan alkoholinkäytön osaamista. Useimmat eläkeikäiset käyttävät alkoholia siinä missä muutkin ikäluokat, mutta aiempaa viisaammin. Osa eläkeikäisistä on huomannut, ettei aikaisemmin sopiva alkoholimäärä tunnu enää miellyttävältä. Keho ei enää siedä alkoholia samalla tavalla kuin nuorempana. Juomatavoissa pyritään kohtuullisuuteen ja vältetään humalaa tai krapulaa. Osa eläkeikäisistä kulkee kuitenkin nousujohteisella juomisuralla. Syntymässä olevia alkoholihaittoja kannattaisi ehkäistä ennalta tiedon ja valistuksen avulla.
Terveydenhuollon ammattilaiset voisivat ikäihmisten alkoholihaittojen ehkäisemiseksi myös keskustella alkoholinkäytöstä ja ikääntymisestä jo 50-vuotiaiden kanssa ja sen jälkeen säännöllisesti esimerkiksi lääkityksen muutosten yhteydessä. Ikääntyvien pitää saada riittävästi tietoa sekä ikääntymiseen liittyvien fysiologisten muutosten merkityksestä alkoholinkäytölle että oman yksilöllisen lääkityksen ja alkoholin yhteisvaikutuksista.
Tutkimuksessa nousi esille myös nykyisten iäkkäiden sukupolvien alkoholinkäyttöön liittyvä häpeä. Omista juomatavoista arastellaan kertoa, koska juomista usein moralisoidaan – ja pelko syyllistämisestä estää monia puhumasta alkoholista myös terveydenhuollossa. Siksi asiallinen ja leimaamaton keskustelu olisi erityisen tarpeellista. Alkoholinkäytöstä pitää voida puhua neutraalisti.
Tieto fysiologisista prosesseista vanhenevassa kehossa olisi ikääntyville olennaista alkoholihaittojen ehkäisemiseksi. Nyt osa eläkeikäisistä olettaa, että työikäisille tarkoitetut suurkulutuksen riskirajat – miehillä 24 ja naisilla 16 annosta viikossa – olisivat edelleen turvallisia, vaikka ikääntyminen vaikuttaa huomattavasti siihen, miten alkoholia kannattaa käyttää. Terveydenhuollossa tarjottu riittävä tieto lääkkeiden, vanhenemisprosessin ja alkoholin yhteisvaikutuksista voisi edesauttaa eläkeikäisten valistuneita alkoholivalintoja.
***
Ikäinstituutti aloittaa uuden Päihdepelisäännöt palvelutaloihin -projektin (PPS), jota Raha-automaattiyhdistys tukee. Se on jatkoa Sininauhaliiton koordinoimalle Liika on aina liikaa -projektille, jossa Ikäinstituutilla oli oma osuutensa.
PPS-projektissa kuunnellaan ikäihmisiä heidän päihteiden käytöstään. Tavoitteena on luoda palvelutaloihin ilmapiiri, jota erilaiset käsitykset päihteistä tai toisistaan poikkeavat päihteiden käyttötavat eivät huonontaisi. Ilka Haarnin ja Lotta Hautamäen tutkimuksesta sekä myös muista uusista päihdetutkimuksista tiedämme, että ikäihmisten väliset erot päihteiden käytössä ovat suurentuneet (ks. esim. Gerontologia-lehti 1/2009).
Palvelutaloissa työskentelevillä hoitajilla ja muulla henkilökunnalla on erilaisia käsityksiä siitä, mikä on sopivaa ja mikä vähemmän sopivaa päihteiden käyttöä. Palvelutalo onkin toisille koti ja toisille työpaikka – joillekin se on vakituinen vierailupaikka. Kaikkien näkökulmat tulisi ottaa huomioon.
Terveys, elämänlaatu, elämän ilot ja surut – kaikki nekin sivuavat usein päihteiden käyttöä. Palvelutaloissa tarvitaankin tietoa, kykyä tasavertaiseen vuorovaikutukseen, mutta myös kykyä ja rohkeutta tehdä yhteisiä päätöksiä, yhteisiä pelisääntöjä siitä, miten päihteitä kussakin palvelutalossa sopii käyttää.
Ikäinstituutin ottama haaste ei ole vähäinen, niin paljon erilaisia intohimoja päihteet suomalaisessa kulttuurissa edelleen aiheuttavat. Projektin vastavalitut työntekijät, suunnittelija Anne-Katri Kemppainen ja tutkija Eija Kaskiharju, saavatkin mielenkiintoisen ja vaativan tehtävän suunnitellessaan, toteuttaessaan ja tutkiessaan päihdepelisääntöjä palvelutaloissa.Ilka Haarni & Arto Tiihonen