Tilastojen mukaan yhä useampi suomalainen juo itsensä hengiltä. Samaan aikaan useat eri asiantuntijat ovat huolissaan alkoholihaittojen hoitoon, ennaltaehkäisyyn ja tutkimukseen liittyvien resurssien supistumisesta. Yhtälö, jossa edellä mainittuja toimintoja supistetaan samanaikaisesti alkoholihaittojen räjähdysmäisen kasvun kanssa, on valitettava. Alkoholihaitoista on tullut yksi 2000-luvun keskeisin kansanterveyden haaste.
Päihdetyötä tekevät järjestöt ovat myös olleet huolissaan taloudellisen tuen heikkenemisestä. Järjestöjen toimintaa rahoittavan Raha-automaattiyhdistyksen tuki on supistumassa, koska pelituottojen odotetaan jatkossa laskevan merkittävästi. Tilanne on huolestuttava jo siitäkin näkökulmasta, että useat järjestöt tekevät työtä, joka perinteisesti kuuluu kuntien peruspalveluihin. Jos valtiovalta, kunnat ja kolmannen sektorin rahoittajat vähentävät alkoholihaittojen hoitoon ja ehkäisyyn suunnattua tukea, vaarana on alkoholinkäyttöön liittyvien välittömien ja välillisten ongelmien hallitsematon lisääntyminen.
Alkoholihaitat koskettavat kaikkia väestöryhmiä
Muiden väestöryhmien ohella iäkkäiden ihmisten alkoholinkäyttö on yleistynyt huolestuttavasti. Alkoholin ongelmakäytön yleistymisestä kertoo jotain se, että alkoholiperäisiin tauteihin ja alkoholimyrkytyksiin liittyvä kuolleisuus on kaksinkertaistunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana 65 vuotta täyttäneiden henkilöiden osalta. Suurin osa kuolemista koskettaa miehiä, mutta naisten alkoholikuolleisuuden suhteellinen kehitys noudattelee miesten vastaavaa kehitystä. Koko väestön tasolla tarkasteltuna alkoholiehtoisten maksasairauskuolemien lisääntyminen on järkyttävää – määrä on kymmenkertaistunut 1970-luvun alusta tähän päivään mennessä.
Alkoholin suurkuluttajan kuolema on paitsi inhimillinen tragedia, niin juomisen haittavaikutukset heijastuvat myös muuhun palvelujärjestelmään. Vuonna 2008 ikääntyneille ihmisille kirjattiin eripituisia alkoholin aiheuttamia hoitojaksoja yli 3 300 kappaletta. Lisääntyvät alkoholihaitat eivät liity pelkästään yksilön terveyteen. Keskeisinä haittoina ovat myös sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat, jotka voivat liittyä niin yksilöön itseensä kuin hänen lähiympäristöönsä ja laajemmin yhteiskuntaan.
Mikäli edellä mainittu yhtälö resurssien alasajosta yhdessä ongelmien lisääntymisen kanssa toteutuu samanaikaisesti, kun vanhuspalveluiden tulevaisuus on uhattuna, lähitulevaisuus iäkkäiden ihmisten ja heidän omaistensa näkökulmasta näyttää kehnolta. Edessä ovat siis haasteelliset ajat. Millaisilla toimenpiteillä voidaan hoitaa ja ennaltaehkäistä kasvavaa haittojen määrää, jos resursseja ajetaan alas? Ehkäpä resursseista vastaavilla tahoilla on tähän vastaus valmiina.
Tommi Sulander
tutkija
(Osia tekstistä on julkaistu Helsingin Sanomien mielipidesivulla 14.12.2009)