Elämänkulku ja ikäpolvet -hanke loppui virallisesti tammikuussa järjestettyyn seminaariin ja kahteen julkaisuun. Vanhustyön keskusliiton ja Ikäinstituutin yhteisprojektissa ehdittiin kuluneen kolmen vuoden aikana lanseerata mm. Neljän polven treffit -toiminnat sekä muutama uusi käsite eli ikäpolvitoiminta, ikäpolviolento ja ikäpolvitaju. Näistä löytyy runsaasti lisätietoa ao. kirjalinkeistä ja sivulta www.ikapolvet.fi
Vaikka olen hankkeen tutkijana jäävi arvioimaan toimintaa, niin arvioin kuitenkin. Päällimmäinen tunne on, että tämä hanke tai sen takana ollut idea sai poikkeuksetta jokaisen hyväntuuliseksi ja myötämieliseksi (www.ikapolvet.fi/ikaepolvien-vaelinen-toiminta/mukaan-ilmoittautuneet). Kolmen vuoden aikana en tavannut ketään, joka olisi pitänyt eri-ikäisten yhteistoiminnan kehittämistä huonona tai tarpeettomana ideana (ks. esim. www.ikapolvet.fi/blogi). Sen sijaan innostuneita lapsia, nuoria, keski-ikäisiä, senioreja ja vanhuksia tapasin paljon – tai millä nimillä he elämänvaihettaan halusivatkaan kuvata.
Elämänkulku, -vaiheet ja iän kokeminen aukenivat hankkeessa uudella tavoin. Saarenheimon Marjan keksimä käsite ikäpolviolento kuvaa erinomaisen hauskasti ikäkokemustemme yhtä piirrettä. Kuulumme johonkin ikäpolveen halusimmepa tai emme. Mutta se ei määritä ikäkokemustamme kokonaan. Eri ympäristöissä tämä ikäpolviolento käyttäytyy ja tuntee eri tavoin. Seuraava blogitekstini todistaa sen hyvin (www.ikapolvet.fi/blogi/entry/eri-ikaeinen-minae).
Selvitäksemme itsemme ja eri-ikäisten muiden kanssa me tarvitsemmekin ikäpolvitajua. Se on tietoisuutta toisen ikäisistä, kykyä samaistua eri-ikäisiin ja sensitiivisyyttä kohdata monenikäisiä ihmisiä elämän eri konteksteissa. Ikäpolvitajua avataan lisää hankeantologiassa (www.ikapolvet.fi/images/stories/artikkelikokoelma_webreso.pdf) , mutta ehkä sen voisi kiteyttää avoimuudeksi ja ennakkoluulottomuudeksi toisenikäisiä kohtaan. Ei välttämättä mikään helppo tehtävä.
Ikäpolvitajua kannattaakin kehittää ikäpolvitoiminnassa. Se voi olla melkein mitä tahansa, missä monenikäiset tekevät yhdessä asioita. Neljän polven treffit -opas kuvaa elävästi näitä kohtaamisia ja antaa myös monenlaisia näkökulmia ja vinkkejä toimintaan (www.vtkl.fi/fin/sahkoiset_julkaisut/). Se voi olla suunnistusta, mummo- ja vaaritoimintaa, puutarhanhoitoa, leipomista, liikuntaa tai kulttuuria. Kaikkea missä eri ikäpolvet treffaavat toisensa (www.ikapolvet.fi/blogi/entry/neljaen-polven-kuorotreffit).
Ikäpolvihanke ei saanut jatkoa RAY:n piirissä, mutta idea ”juurtui” ainakin Mannerheimin lastensuojeluliiton ja Suomen Punaisen Ristin toimintaan. Ne nimittäin aloittivat suuren senioreja ja lapsia yhdistävän leikkihankkeen Suomen kulttuurirahaston tukemana (www.kokosuomileikkii.fi/). MLL ja SPR olivat hankkeessamme yhteistyökumppaneina.
Ikäpolvitoimintaa juurrutettiin myös muihin ympäristöihin. Tärkeää olisi, että ikäpolvitoiminta ei rajoittuisi vain kolmannen sektorin ja vapaaehtoisten toiminnaksi. Eri-ikäisten kohtaamisista ja tuesta on paljon hyötyä myös julkisella sektorilla päiväkodeissa, kouluissa, terveydenhuollossa ym., mutta myös yksityisellä sektorilla ja esimerkiksi työelämässä – puhumattakaan perhe-elämästä. Yhteistoimintaa siis tarvitaan niin pysty- kuin vaakasuuntaankin (www.svu.fi/?x254132=343705).
Ikäpolvitoiminta herkisti minutkin monta kertaa. Muistisairautta elävä taikuri Jouko Alho esimerkiksi nauratti ja itketti meitä monta kertaa. Vantaalla esitetty nuorten ja sodankokeneiden palvelutalon asukkaiden Kultainen nuoruus -musikaali herkisti ihan jokaisen. Mutta toki ikäpolvitoiminta on paljon arkisempaakin yhteistä tekemistä, jossa saa monenlaisia voimaannuttavia kokemuksia. Ikäpolvitajun avulla näkee vaikkapa olympialaiset uusilla silmälaseilla (www.ikainstituutti.fi/sitenews/view/-/nid/87/ngid/3/).
Sosiokulttuurisista ja historiallisista sukupolvikokemuksista puhutaan paljon. Esimerkiksi Q-teatterissa pyörii kolmikymppisten Y-sukupolven edustajien näytelmä Kaspar Hauser. Kritiikkien mukaan se kuvaa nuoria, joiden on todella vaikea keksiä, mitä tekisi isona. Vaihtoehtoja on paljon, mutta valinnan vaikeus johtaa lähes apatiaan.
Tunnen aika monta noin viisikymppistä, jotka ovat saaneet kenkää Nokialta, eri järjestöistä tai tutkimusrahoitus on loppunut. Heillä on samankaltaisia kokemuksia kuin noilla parikymmentä vuotta nuoremmillakin. Voisikohan kulttuurinen sukupolvikokemus olla sama hyvinkin eri-ikäisillä, jos yhteiskunta luo heille ”herkkyystilanteen”? Tätäkin ehkä kannattaisi tutkia jatkossa.
Ikäpolvitoiminta auttaa toki apatiaan ja valinnan vaikeuteenkin. Elämällä on merkitystä, kun tuntee eri-ikäisiä ja toimii heidän kanssaan. Suhteellisuudentaju lisääntyy kasikymppisiä tukiessa tai nelivuotiaan kanssa leikkiessä. Tästä lähtien sitä kutsutaan ikäpolvitajuksi.
Ei muuta kuin hanki kirjat ja ala toimimaan. Klikkaamalla alla olevia linkkejä saat digiversiot.
Arto Tiihonen
Saarenheimo M (2014, toim.) Ikäpolvien taju – elämänkulku ja ikäpolvet muuttuvassa maailmassa. Tekijät Saarenheimo M, Pietilä M, Tiihonen A, Pohjolainen P, Maununaho S, Rantakari S, Aarninsalo L. Vanhustyön keskusliitto, Helsinki. (www.ikapolvet.fi/images/stories/artikkelikokoelma_webreso.pdf)
Saarenheimo M (2014, toim.) Neljän polven treffit. Ikäpolvitoiminnan opas. Tekijät Saarenheimo M, Pietilä M, Tiihonen A, Pohjolainen P, Maununaho S, Rantakari S, Aarninsalo L. Vanhustyön keskusliitto, Helsinki. (www.vtkl.fi/fin/sahkoiset_julkaisut/).