Ihminen on perusolemukseltaan samanlainen kaikkialla ja kaikenikäisenä. Hän haluaa tulla kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi. Keinot tämän saavuttamiseksi ovat monenlaisia. Vauva itkee, jokeltelee ja juttelee koko kehollaan. Kun ihminen alkaa saada sanoja, keinot alkavat muuttua sanallisiksi mutta kehollisuus säilyy edelleen. Kun vanhuksella sanat alkavat kadota, katse voi hakea hyväksyntää. Kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi tuleminen lisää osallisuuden kokemusta. Se voi olla elämää kannatteleva tai eteenpäin työntävä voima, josta seuraa hyvinvointia.