OMApolulta oivalluksia, toivoa ja ilon pilkahduksia

Tarinoita Elämänotteesta: osa 17/21.

Jyväskylän Kortepohjassa on kortteli, jossa asuu sekä omatoimisia että apua tarvitsevia senioreita. Isot ikkunat päästävät valoa katutason viihtyisään kerhohuoneeseen, jonka pöydän ääressä on kuusi tuolia. Tämän pöydän ääreen on kolmen viikon välein kokoontunut pieni omaishoitajien vertaistukiryhmä ja heidän ohjaajansa. Tänäänkin paikalla on sekä miehiä että naisia. Yhden puolisolla on ollut pitkään Parkinsonin tauti, toisen rinnalla 55 vuotta kulkenut kumppani on saanut hiljattain aivoverenvuodon, kolmas on muistisairaan ystävättären tärkein tukihenkilö. Jonkun puoliso on siirtynyt jo hoivakotiin, mutta omaishoitajan identiteetti elää vahvana ja kumppania käydään edelleen säännöllisesti tapaamassa ja auttamassa.

Ryhmä kokoontuu nyt ohjattuna viimeistä kertaa, päivän teemanaan myötätunto. Kahvittelujen jälkeen ohjaaja Merja vetää ryhmälle hengitysharjoituksen. Silmät kiinni keskitytään toivottamaan rakkaalle ihmiselle kaikkea hyvää ja hyväksyvää ymmärrystä niin “kaupan kassaa” kuin itseäkin kohtaan. Tunnelma on rauhallinen ja tuntuu siltä, että kaikki huoneessa olijat ovat saaneet tervetulleen pysähtymisen arkensa keskelle. Huone huokuu hyvää tahtoa, kun ohjaaja kehottaa valitsemaan ympäristöstä yhden kohteen ja tarkastelemaan sitä kuin näkisi sen ensimmäistä kertaa. Tietoisen läsnäolon harjoitus tehdään vielä pari kertaa uudestaan vaihtamalla aina tarkasteltavaa asiaa.

“Alkulämmittelyn” jälkeen Merja kysyy, ovatko osallistujat tehneet harjoituksia. Tapaamisten välillä ryhmän tukena on OMApolku-verkko-ohjelma, jonka aiheet kulkevat käsi kädessä tapaamisten sisältöjen kanssa. Edellisen kerran aiheena on ollut hyväksyntä ja verkossa on teemaan virittelevää johdantotekstiä sekä pieniä tarkkailu- ja tuumailutehtäviä. OMApolulla on mahdollista kirjoittaa omaa päiväkirjaa sekä keskustella myös verkossa muiden ryhmäläisten kanssa. Yhdessä jutellaan vielä verkossa olleesta Rikkinäinen automaatti –harjoituksesta, joka on osallistujien mielestä varsin osuva. On parempi hyväksyä tilanne ja jatkaa matkaa kuin jäädä potkimaan rahan niellyttä rikkinäistä juoma-automaattia. ”Pienet ilot on otettava irti tästä päivästä”, toteaa yksi ryhmäläinen muiden nyökytellessä.

Älä jää yksin

Iltapäivää jatketaan ryhmää varten tuotettujen korttien avulla. Jokainen saa valita muutaman aiheen, joista haluaa tänään parin kanssa keskustella. Juttutuokion jälkeen asetutaan parin kanssa vastakkain silmät kiinni keskittyen ensin aisteihin, sitten tunteisiin ja lopulta ajatuksiin. Ajatuksista herätellään esiin myötätuntoa toista kohtaan. Harjoituksen jälkeen ohjaaja kysyy tunnelmia: ”Tuli sellainen mielikuva, että meidän omaiset menevät alamäkeen ja me taas mennään jyrkkään ylämäkeen rinnettä ylöspäin.” ”Kyllä tässä tulee sellainen yhteenkuuluvuuden tunne, että samassa veneessä ollaan.”

Tapaamisen lopuksi Merja pyytää osallistujia kirjaamaan ryhmästä saadut matkaeväät paperille piirrettyyn yhteiseen puuhun. Myös muille omaishoitajille osoitettuja terveisiä toivotaan. Kiitollisuus ryhmästä huokuu osallistujista, yhdessä liimaillaan puuhun lehtiä, joissa lukee mm.:

”Jakaminen ryhmässä on ollut virkistävää.
“Muista pitää itsestäsi huolta.”
”Ryhmään tuleminen on vaatinut rohkeutta. Tässä on joutunut itsensä laittamaan likoon.”
”Älä jää yksin.”

Ryhmäläiset kiittelevät ohjaajaa ja toivottavat toisilleen hyvää jatkoa, mutta ennen sitä kaikki lupaavat tulla parin kuukauden päästä järjestettävään isompaan tapaamiseen muiden OMApolku-ryhmiin osallistuneiden ja tulevien ryhmäläisten kanssa.

Ryhmien päättyessä hankkeesta vastaavat Inka ja Päivi pohjustavat jo seuraavan kauden ryhmiä ja tekevät toimintaa tutuksi sekä Keski-Suomen että Pirkanmaan alueella. Yhteyksiä rakennetaan kaupunkien ja omaishoitoyhdistyksien suuntaan uusien ryhmäläisten löytämiseksi. Yhteisiä ponnistuksia muiden alueilla toimivien Elämänote-ohjelman hankkeiden kanssa valmistellaan. Myös tulevaa ryhmäläisten isompaa yhteistapahtumaa suunnitellaan jo hyvissä ajoin etukäteen.

Ulla Pohjanmaa, suunnittelija, Elämänote-ohjelma

Info: Verkosta voimaa ja vertaistukea -hankkeessa jalkautetaan omaishoitajien tukemiseksi suunniteltu mielen hyvinvoinnin malli OMApolku, joka sisältää verkossa tapahtuvan työskentelyn lisäksi ohjattuja kasvokkain tapahtuvia vertaisryhmätapaamisia. Hankkeessa lisätään yleistä tietoisuutta omaishoitajien mielen hyvinvoinnin tukemisen tärkeydestä sekä luodaan materiaalia mallin kanssa työskentelevien tueksi ja toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi.

Lue lisää Verkosta voimaa ja vertaistukea –hankkeesta: http://gerocenter.fi/tutkimus-ja-kehittaminen/omaishoitajien-psyykkisen-hyvinvoinnin-edistaminen/ 

Tarina pdf-tiedostona: Elämänote-tarina 17_Gerocenter