Siirry sisältöön

Riittämättömyyden tunne leimaa muistiammattilaisen työtä

Moni muistiammattilainen kohtaa työssään päivittäin muistiperheiden kotona pärjäämisen haasteita sekä omaishoitajien uupumista. Moni omaishoitoperhe on jaksamisen äärirajoilla, ja tukea pyydetään usein liian myöhään. Tarjottua apua voi myös olla vaikea ottaa vastaan.

Suomen muistiasiantuntijat ry:n Lupa puhua -hanke toteutti syksyllä 2019 kyselyn muistiperheitä työssään kohtaaville sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille. Vastauksissa nousi muistiammattilaisten huoli siitä, että asiakkaat eivät kerro riittävän avoimesti asioistaan. Tällöin kotona asumisen tukeminen on haastavaa.

Oman näkökulmansa tähän ovat antaneet myös omaishoitajat, joita olemme tavanneet erilaisissa ryhmätilaisuuksissa viime syksyn aikana. Omaishoitajat ovat perustelleet asioista puhumattomuutta muun muassa halulla suojella sairastunutta omaistaan. Moni kokee, että liialla avoimuudella saattaa jopa loukata muistisairaan ihmisyyttä ja altistaa hänet häpeälle. Tässäpä sitä sitten ollaankin melkoisen dilemman äärellä. Molemmat osapuolet haluavat sairastuneelle parasta, mutta ajatukset ja näkemykset avusta tai sen tarpeesta eivät kohtaa.

Asennetyötä

Muistiammattilaisen oman työn mahdollisuudet ja rajat ovat usein koetuksella. Asiakkaiden oikea-aikaisten palveluiden toteutumista vaikeuttaa sosiaali- ja terveysalan kentän osaamisen vaihteleva taso. Vastaajat korostivat myös kipeää tarvetta asenteiden muuttamiselle.

Mitä ne asenteet sitten ovat? Vastauksissa nousi esiin, että vieläkin nähdään ja kuullaan muistisairaita vähättelevää käyttäytymistä. Ammattilaisten vastauksissa näkyi kuitenkin usko siihen, että mikäli koulutukseen, erityisesti muistiosaamiseen panostettaisiin, saataisiin varmasti muutoksia aikaan myös asenteissa. Edes kiirettä ei pidetty niin isona ongelmana kuin muistiasiakkaiden parissa työskentelevien asenteita. Moni toi esiin, että olisi tärkeää panostaa myös muistisairaan omaisten tiedon ja ymmärryksen lisäämiseen muistisairauksiin liittyen. Näin vältyttäisiin monelta arkea kuormittavalta tekijältä ja yhteistyö ammattilaisten kanssa olisi toimivampaa. Lisätietoa muistisairauksista ja muistisairauden kanssa elämisestä kaipaavat myös muistiperheet. He tosin painottivat sitä, että tietoa olisi hyvä saada vain vähän kerrallaan ja mahdollisimman oikea-aikaisesti.

Avaimia onnistuneeseen yhteistyöhön

Työssään ammattilainen tunnistaa muistiperheiden arjen haasteita, iloja ja voimavaroja. Silti palvelurakenne ja työnkuva voi estää asiakkaiden tarpeiden tunnistamisen ja kohdatuksi tulemisen. Palvelurakenne voi heikentää ammattilaisen mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä, mikä lisää ammattilaisen riittämättömyyden tunnetta. Aikaa ei välttämättä jää verkostojen ja kollegoiden avun hyödyntämiseen, saati aikaa antavaan yhteistyöhön muistiperheen kanssa. Moni vastaaja kuvasi työtään yksinäiseksi ja vastuulliseksi. Muistiperheitä tavatessamme olemme kuulleet heidän odottavan ammattilaisilta aitoa läsnäoloa ja kiireetöntä kohtaamista. Tämän muistiperheet ovat kertoneet olevan ehdoton edellytys onnistuneelle yhteistyölle ammattilaisen kanssa. Puhutaan erittäin inhimillisistä ja varsin yksinkertaisista asioista. Tuntuu uskomattomalta, ettei työtä johtamalla löydetä keinoja siihen, että tällainen ilmapiiri saataisiin luotua.

Muistiammattilaisen työn tueksi tarvitaan välineitä, jotka samalla helpottavat myös muistiperheiden jaksamista ja vastaavat tuen tarpeisiin. Niitä olemme nyt kehittämässä.

Minna Kataja-Rahko, projektipäällikkö, Lupa puhua -hanke

Suomen muistiasiantuntijat ry:n Lupa puhua -hanke rakentaa hyviä kohtaamisia muistiperheiden ja heidän kanssaan työskentelevien sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten välille. Hankkeessa kannustamme huolten puheeksi ottamiseen, luomme rakentavan keskustelun mahdollisuuksia ja etsimme keinoja helpottaa ammattilaisen työtä. Päätavoitteenamme on lisätä kotona asuvien muistiperheiden jaksamista ja hyvinvointia.

Lupa puhua -hanke

Tutustu Elämänote-ohjelman hankkeisiin