Jos uskoisimme Platonia, niin taide on ainoastaan jäljittelyä eli mimesistä – ei siis mitään tavoittelemisen arvoista. Platonilla oli kuitenkin käsitys kauneudesta, jolla hän tarkoitti sekä esteettisesti että moraalisesti kaunista. Meidän aikanamme taidetta pidetään itseisarvoisena: kun ihminen on oppinut nauttimaan jostain miettimättä sen hyötyä ja käyttökelpoisuutta, hän tuntee ja kokee mielihyvää. Taide-elämys on jokaiselle ihmiselle henkilökohtainen kokemus, johon liittyy toiminnan tuottama nautinto.
Taidelähtöiset menetelmät pohjautuvat käsitteisiin taide ja estetiikka. Sanoina ne herättävät monenlaisia tunteita, kuten innostusta ja iloa, mutta myös epäilyä ja jopa aggressiivisuutta. Taide ei ole enää ymmärrettävissä elitistisenä puuhasteluna, semminkin kun taide-elämyksillä on todettu olevan monenlaisia hyvinvointiin liittyviä vaikutuksia. On havaittu, että ne
• avaavat aisteja ja voimaannuttavat
• rentouttavat ja rauhoittavat
• herättävät mielikuvia ja muistoja
• ilmentävät tunteita ja toimivat kommunikointiväylänä sekä
• vahvistavat identiteettiä.
Taidelähtöisiä eli luovia ja ilmaisullisia menetelmiä voidaan käyttää sekä hoidollisessa että persoonallisuutta ja henkilökohtaista kasvua kehittävässä tarkoituksessa. Menetelmät sopivat itsehoitoon ja virkistäytymiseen sekä uupumisen ennaltaehkäisyyn. Niihin sisällytetään erilaisia taidemuotoja kuten kuvia, musiikkia, kirjallisuutta, tanssia, vapaata liikkumista, kirjoittamista jne. Prosessi on vuorovaikutuksellinen ryhmän jäsenten ohjaajan ja ”välineen” eli taideteoksen tms. kesken. Osallistujat voivat luoda omia toimintatapoja oman arkitilanteen selvittämiseen ja jaksamiseen sekä löytää uusia voimavaroja haasteellisiin tilanteisiin.
Taide, kulttuuri ja taidelähtöiset menetelmät ovat jonkin aikaa tehneet tuloaan ryhmätoimintaan ikääntyvien parissa. Läheisestä omaishoitajaksi -hankkeessa (2012-2014) olemme pilotoineet ja kehittäneet menetelmien käyttöä useassa Elämystä ja elinvoimaa -ryhmässä syksyllä 2013 ja keväällä 2014. Ryhmätoiminnan tukena ja työkaluna käytettiin musiikkia, kuvataidetta, runoutta ja kirjoittamista. Tavoitteena oli, että omaishoitajat kokisivat iloa ja saisivat voimaa taiteesta ja kulttuurista riippumatta siitä, oliko heillä aiemmin kosketusta tai kokemuksia taidetoiminnan parissa. Tarkoitus oli luoda mahdollisuus irtaantua arjesta, rentoutua ja virkistyä. Tämän lisäksi tavoiteltiin sitä, että osallistujat löytävät ja vahvistavat omia voimavarojaan taiteen avulla. Ryhmäläiset kertoivat kokeneensa uusia elämyksiä ja voimaantuneensa toiminnan ansiosta.
Tavoitteiden ja lähtökohtien määrittelystä huolimatta osallistujia rohkaistiin itse vaikuttamaan toiminnan ja prosessin läpiviemiseen ja sisältöihin. Näin omaishoitajien omat kokemukset ohjasivat yhteistä prosessia eteenpäin.
Taide on siis tärkeää. Se kuuluu kaikille sitä haluaville iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.
Eija Kaskiharju ja Christine Oesch-Börman