”Elämä on matka, hyppy tuntemattomaan. Kun alusta se alkaa, päättyy pääteasemaan. Ei korteista, ei tähdistä voi aikaa ennustaa. Et kohtalolle velkaa jää. Se ottaa, minkä saa.”
Näillä sanoilla 73 vuotta täyttävä vuoden 1991 tangokuningas Jaska Mäkynen laulaa elämän matkasta upouudessa kappaleessaan. Elämän alkaessa jokainen on aloittelija ja tulevaisuus on vielä hämärän peitossa. Vanhuudessa suurin osa matkanteosta on takanapäin ja psykologian oppi-isienkin mukaan on aika kurkistaa taaksepäin. Miltä kuljettu polku näyttää?
Taaksepäin katsominen herättää usein monenlaisia tuntemuksia. Vanhat valokuvat ja musiikki vievät meidät elävästi niin ilon, surun, kaipauksen kuin ehkä pettymyksenkin tunteisiin. Tuliko elämässä tehtyä oikeita valintoja? Mitä olisi seurannut, jos olisinkin valinnut toisin?
Mennyttä emme voi muuttaa, mutta voimme ymmärtää itseämme ja olla itsellemme armollisia. Ihminen tekee ratkaisunsa aina senhetkisellä parhaalla tiedolla ja näkemyksellä.
Katsoja myös valitsee, mihin kohtiin elämässään pyrkii kohdentamaan katseen kaikkein tarkimmin. Myönteisten asioiden muistelu voi saada hyvänolon hormonit hyrräämään yhä uudelleen vuosien jälkeenkin.
Koskaan ei ole myöskään liian myöhäistä ottaa asioita puheeksi, joita ehkä kiireisinä elämän ruuhkavuosina on tullut laitettua taka-alalle. Ihmissuhteiden solmuja on mahdollista ratkoa yhä iäkkäänäkin ja saavuttaa rauha asioiden kanssa.
Vanhuuteen itsessään kuuluu omat haasteensa. Vanhenemismuutokset ovat väistämättömiä, mutta niiden vauhtiin voimme omilla toimillamme vaikuttaa. Ikääntyessä on tärkeää pitää hyvää huolta niin kehosta kuin mielestä – niin omasta kuin läheistenkin.
Luopumiset kuitenkin lisääntyvät. Elämän virta vie, kun aika mennä on. Suru ja kyyneleet ovat merkki siitä, että menetetty ihminen tai asia on ollut meille tärkeä. Suru on kunniavieras. Kunniavieraalle on hyvä antaa sen tarvitsema aika. Apua on myös tärkeä antaa ja tarvittaessa pyytää. Jokainen meistä voi olla tukena toinen toisillemme vaikeina hetkinä.
”Sillä jokaiselle ihmiselle elämä on tie. Se lyhyen tai mutkan kautta perille ain vie. Elämä on matka.”
Anu Määttä on 47-vuotias oululainen vanhuudesta kiinnostunut ja ikääntymiseen perehtynyt psykologi ja psykoterapeutti. Pitkäikäisistä suvuista tuleva Anu oppi iäkkäiden arvostusta ja kunnioitusta jo äidinmaidossa.
Lainaukset ovat Jaska Mäkysen kappaleesta ”Elämä on matka” (2025).