Yhteisöllinen asuminen on Suomessa vielä suhteellisen tuntematon tapa asua. Se voisi olla kuitenkin ratkaisu monelle ikääntyvälle, joka haluaa elää itsenäistä, mutta sosiaalista elämää.
Aktiiviset Seniorit -yhdistyksen aloitteesta alkunsa saanut yhteisöllinen senioritalo Helsingin Kotisatama valmistui Kalasatamaan vuonna 2015. Talossa asuu noin 80 asukasta, joiden keski-ikä on hieman yli 70 vuotta. Leena Vahtera on asunut Kotisatamassa sen valmistumisesta lähtien. ”Olin mukana jo 2012 alkaneessa suunnitteluvaiheessa. Suunnittelimme yhdessä arkkitehdin kanssa yhteisiä tiloja ja sitä, miten yhteisöllisyys toteutuisi talossa parhaiten. Aika paljon sai vaikuttaa myös omaan asuntoonsa.”
Yhteisöllinen asuminen on vastannut Leenan odotuksia ja tuonut elämään sisältöä ja uusia ystäviä. ”Jäin kuusikymppisenä leskeksi ja ajattelin silloin, että loppuelämä on nyt vähän toisenlaista. Lisäksi eläkkeelle jäädessä voi jäädä vähän tyhjän päälle, kun työyhteisöäkään ei enää ole. Tämä on paras mahdollinen asumismuoto ihmiselle, joka on sosiaalinen ja joka haluaa vaikuttaa omaan elämäänsä. Tunnen henkilökohtaisesti jokaisen, joka talossa asuu – se on jo iso asia.”
Yhdessä tekeminen tuo iloa elämään
Yhteisiä tiloja Kotisatamassa on noin 500 neliömetriä, mm. yhteiskeittiö ja ruokasali, pesutupa, liikuntatila, kirjasto sekä terasseja ja viherhuone. Lisäksi talossa on vierashuone, jonka voi varata vaikka vierailulle tulevia sukulaisia varten. ”Useimmilla on pienempi koti kuin aikaisemmin, niin on kätevää, että on paikka missä majoittaa vieraita”, Leena toteaa.
Asukkaat ovat jakautuneet kuuteen työryhmään, jotka vastaavat ruoanlaitosta ja yhteisten tilojen siivouksesta viikon kerrallaan. Ruokaa tehdään talossa joka arkipäivä ja halukkaat kokoontuvat syömään yhdessä. Leena Vahtera kertoo suurimman osan asukkaista osallistuvan työryhmiin. ”Töihin ei ole pakko osallistua, jos ei halua tai pysty, mutta noin 60 asukasta 80:stä on mukana. On tärkeää, että ihmisillä on tekemistä, jotta he voivat tuntea itsensä tarpeelliseksi ja osalliseksi. Aktiivisuus myös ehkäisee muistisairauksia ja antaa lisää terveitä elinvuosia.”
”Enhän minä nyt vielä…”
Leena on törmännyt myös yhteisöllistä asumista koskeviin ennakkoluuloihin. ”Usein kuulee, kun hyvinkin iäkkäät ihmiset sanovat, että ’enhän minä nyt vielä’. Aina ei ymmärretä, että tämä ei ole vanhainkoti tai palvelutalo – meillä ei ole muita palveluita kuin mitä itse tehdään. Jotkut myös pelkäävät konflikteja, mutta ei täällä ole mitään sen kummempaa kuin työpaikallakaan. Aina on ihmisiä, jotka eivät tule toimeen keskenään, mutta kuitenkin pystytään sivistyneesti keskustelemaan asioista ja olemaan samassa tilassa. Ei yhteisöllisyys tietysti kaikille sovi, mutta jos ei ole halua olla sosiaalisessa toiminnassa mukana, niin miksi sitten valitsisi tällaisen asumismuodon?”
Eri asiat voivat houkutella ihmisiä asumaan yhteisöllisesti. Jollekin tärkeintä on seura, toiselle yhteisön tuoma turva, kolmannelle yhteiset tilat ja harrastusmahdollisuudet. ”Sosiaalinen kanssakäyminen ja yhdessä tekeminen tuovat ihmisille iloa elämään ja vähentävät yksinäisyyttä. Sukulaistenkin huolta vähentää, kun he tietävät, että täällä on seuraa”, Leena painottaa. ”Meillä on myös hyvät liikuntatilat ja järjestettyjä liikuntajuttuja monta kertaa viikossa. Tavallisessa kerrostalossa ei sellainen yleensä ole mahdollista. Eikä huonolla ilmalla tarvitse lähteä ulos liukastelemaan, vaan voi mennä yhdeksännen kerroksen kuntosaliin hoitamaan kuntoaan.”