Vanhuksen joulutoive

”Joulu se on vanhuksellakin.

Niin paljon on unohdettuja ihmisiä.

Joulu ei ole aina auvoista.

Missä on lähimmäisenrakkaus?

Tahtoisin kaverin joulusaunaan.

Missä on vanhusmyönteisyys?

Kuka minua käy katsomassa…

Antakaa meille lisää auttavia käsiä.

Älkää hyljätkö meitä.

Välittäkää! ”

(Iloa Arkeen -pysäkin ikääntyneet vuonna 2018)

 

Oulun Seudun Mäntykodilla valmistaudutaan jouluun, on välittämisen viikko. Ruokasaliin on kokoontunut Iloa Arkeen -pysäkin ikääntyneitä yhdessä Kotiväki-hankkeen kanssa. Tapaamisen aiheena on joulukorttien valmistaminen yhdessä toisten kanssa. Keskusteluissa vilisee ikääntyneiden omia ajatuksia joulunvietosta. Ajatukset koskettavat meitä Kotiväki-hankkeessa ja saavat meidät mietteliäiksi. Päätämme koostaa ajatuksista yhteisen välittämisen runon.

Runon ajatukset saavat pohtimaan ikääntyvien asemaa yhteiskunnassamme. Media kirjoittaa ikääntyneistä usein aika negatiivisesti, ikääntyviä voidaan pitää yhteiskuntamme taakkana tai eläkepommina – tällainen ei varmasti tunnu ikääntyvistä itsestään mukavalta. Negatiiviset asenteet heijastuvat ikääntyneisiin ikäsyrjintänä, unohtamisina, laiminlyönteinä ja jopa rakenteellisena kaltoinkohteluna.

Ikääntyneitä huolettaa usein avun saaminen. Onko tarjolla riittävästi auttavia omaisia, läheisiä tai vanhustyöntekijöitä? Onko heillä aikaa ja mahdollisuus kuunnella ja nähdä – kohdata vanhus oikeasti? Meneekö aika ja huomio vain sen tekemiseen, mitä tehtävälistalla sanotaan? Huomaako vanhuksen kohtaava hänen yksinäisyytensä, pelkonsa, mahdollisen kaltoinkohtelun tai muut elämän tuomat haasteet? Uskaltaako hän välittää ja kysyä asiasta? Miten yksinäinen ikääntynyt saadaan ylittämään se joskus suureltakin tuntuva kynnys, astumaan ulos ja tulemaan mukaan osalliseksi kaikista tarjolla olevista mahdollisuuksista kohdata muita ihmisiä.

”Joulu ei ole aina auvoista”, pohdiskeli ikääntynyt rouva joulukortin teon lomassa. Jouluun liittyy paljon odotuksia ja toiveita, mutta myös pelkoja yksinäisyydestä, taloudellisista vaikeuksista ja joskus jopa kaltoinkohtelusta ja lähisuhdeväkivallasta. Usein paras apu hankaliin tilanteisiin saadaan vanhuspalveluista. Ikääntynyt voidaan ottaa lyhytaikaiseen hoitoon vanhainkotiin tai järjestää hänelle turvalliset ja ihmisarvoiset olosuhteet muilla keinoin.

Vanhusten joulutoiveet eivät ole suuria. Eräs korttien tekijä toivoi kaveria joulusaunaan. Jouluun kuuluu yhdessäolo tavalla tai toisella. Jos omia läheisiä ei ole, niin toiveen toteuttaminen vaatii hieman enemmän kekseliäisyyttä, mutta ei ole mitenkään mahdotonta. Puhelinsoitto tai sähköisten palveluiden hyödyntäminen voi auttaa yksinäistä saamaan yhteyden toisiin ihmisiin. Joulusaunaan pääseminen yhdessä toisten kanssa kruunaisi monen yksinäisen joulun.

Kotiväki-hankkeessa teemme työtä kaltoinkohtelun ja lähisuhdeväkivallan uhan alla elävien ikääntyneiden auttamiseksi vertaistoiminnallisin keinoin. Kaltoinkohtelu ja lähisuhdeväkivalta eristävät vanhuksen toisista ihmisistä ja nostavat kynnystä lähteä vertaistoimintoihin mukaan. Siksi väkivallan ilmiöiden tunnistaminen, väkivallasta kysyminen ja avun etsiminen ovat ensiarvoisen tärkeitä.

Joskus ikääntynyt on itse kykenemätön hakemaan apua tilanteeseensa. Huolensa ikääntyneestä voi ilmaista huoli-ilmoituksella, joka tehdään kunnan tai kaupungin vanhustyöstä vastaavalle nimetylle työntekijälle. Monessa kunnassa huoli-ilmoituksen voi tehdä sähköisesti kunnan nettisivujen kautta. Huolensa voi myös ilmaista suullisesti soittamalla tai käymällä kunnan neuvontapisteellä.

Myös yhteisöt voivat huolehtia monin tavoin vanhuksista. Naapurin kuulumisia kannattaa kysyä, omista murheista voi rohkaistua puhumaan sekä hakea niihin apua ilman syyllisyyttä ja häpeää. Kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin ja ”likapyykkiä” voi pestä yhdessä toisten kanssa ja avustuksella. Välitetään!

Teksti: Riitta Vesala ja Marjaleena Kyllönen / Oulun Seudun Mäntykoti ry:n Kotiväki-hanke, joka on osa Ikäinstituutin ja Valli ry:n koordinoimaa Elämänote-ohjelmaa