TIIVISTELMÄ
Tuire Parviainen:
Vanhainkodin laadullinen kehittäminen vuosina 1999-2002. Myyrinkoti 2000 -projekti.
Raportteja 1/2003.
Myyrinkoti on Vantaan kaupungin vanhainkoti-palvelukeskus, joka tarjoaa lyhytaikais- ja pitkäaikaishoitoa ja -huolenpitoa noin sadalle vajaakuntoiselle vanhukselle laitoksessa sekä toimintakeskuspalveluja yli 60-vuotiaille vantaalaisille. Vakansseja oli vuonna 2000 yhteensä 63.
Hankkeen tavoitteena oli 1) kehittää vanhustyön laatua Myyrinkodissa ottaen huomioon Vantaan kaupungin vanhustenhuollon kehittämissuunnitelma ja yleiset valtakunnalliset laadunhallintasuositukset, 2) kehittää asiakas- ja vanhuskeskeisyyttä, 3) kehittää vanhainkodin toimintatapoja, 4) tukea henkilökuntaa työssä jaksamisessa, ammattitaidon kehittämisessä sekä 5) kehittää yhteistyötä ja johtamista vanhainkodissa.
Projektin aluksi projektin valvoja, Vantaan kaupungin koulutussuunnittelija, Myyrinkodin johtaja, osastonhoitajat, päivätoimintojen ohjaaja ja konsultti kokoontuivat kahdeksan kertaa helmikuusta 1999 lähtien suunnittelemaan tulevaa toimintaa ja henkilöstön ryhmäjakoa, jonka tarkoituksena oli lisätä yhteistyötä eri kerrosten ja yksiköiden välillä. Alkuakartoitus henkilöstölle tehtiin huhtikuussa 1999 ja projektin virallinen startti oli saman vuoden joulukuussa. Kehittämisen kohteeksi nostettiin eri teemoja käytetystä ITE-itsearviointimittarista (Holma 1996), jota täydennettiin Myyrinkodin ajankohtaisilla koulutustarpeilla. Itsearvioinnin tulosten perusteella esimiehet ja konsultti valitsivat yhdessä 28:sta teemasta ne, jotka tuntuivat parhaiten vastaavan omia kokemuksia kehittämistarpeesta. Eri teemoille nimettyjen työryhmien työskentely alkoi vuonna 2000. Hanke eteni monella rintamalla yhtaikaa. Yksikkötason toiminnan kehittäminen aloitettiin vanhustenhuollon arvojen pohdinnalla. Toimintaperiaatteita tarkenettiin yhteisiksi periaatteiksi. Kehittämisen työtapoina olivat henkilöstön työseminaarit, joissa jokainen ryhmä esitti oman kirjallisen työnsä. Seminaariaiheita oli 20. Ne käsiteltiin 13:ssa iltapäivän kestävässä tilaisuudessa kahden vuoden aikana. Hankkeen alkupuolella toiminnan sisältöä kohtaan esitettiin kritiikkiä siitä, ettei oltu saatu itse vaikuttaa riittävästi sisällön valintoihin. Hankkeen aikana selkeä palaute ja oppi konsultille oli se, että alussa olisi tullut käyttää vielä enemmän aikaa osallistujien keskusteluttamiseen ja sitouttamiseen kehittämistyöhön. Yhteisten seminaarien alkaessa vuonna 2000 ryhmä oli suhteellisen vähäpuheinen ja hienoista jännittyneisyyttä oli ilmassa. Hankkeen puolivälissä järjestettiin kaksi kertaa pari tuntia kestävä yhteinen "tuuletusiltapäivä", jossa käsiteltiin yhdessä työntekijöitä askarruttavia kysymyksiä. Nämä koettiin hyvin tarpeellisiksi.
Projektin kuluessa Myyrmäen alueella tapahtui toimintaympäristön, vanhustenhuollon organisaation muutoksia sekä monia henkilövaihdoksia, mm. kolmen vuoden aikana vanhainkodin johtajana toimi kolme eri henkilöä. Samaan aikaan osastonhoitajat olivat yhtaikaa pitkiä jaksoja poissa. Heitä sijaistavat henkilöt myös vaihtuivat. Muun henkilöstön vaihtuvuus oli kuuden henkilön siirtyminen muualle.
Hankkeen lopussa konsultti keräsi työntekijöiltä kirjallisen palautteen, jota hän täydensi ryhmähaastatteluin. Projektin tuloksena työntekijöiden keskusteluaktiivisuus kasvoi kolmen vuoden aikana selvästi. Omia mielipiteitä tuotiin esiin aiempaa vapaammin. Sitoutuminen kasvoi ja se näkyi vastustavien kannanottojen vähenemisenä. Projektin edetessä myös ryhmien omaehtoisuus kasvoi selvästi. Henkilöt etsivät uutta tietoa varsin aktiivisesti. Oman kehittämistyön onnistunut esittäminen toi osallistujille selvästi iloa ja itseluottamusta. Konsultti antoi hankkeen päättyessä vielä 25 kehittämissuositusta jatkotyöskentelyä varten.
Avainsanat: vanhustenhuollon kehittäminen, laadunhallinta, laatusuositukset, organisaation kehittäminen, arviointi.