TIIVISTELMÄ
Pertti Pohjolainen:
Iästä 55 -projekti. Liikuntaohjelman toteuttaminen ja vaikutukset.
Raportteja 3/2003.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää 55-69-vuotiaan maaseudulla asuvan väestön toimintakykyä, terveydentilaa ja terveyselämäntyyliä sekä tutkia, miten liikunta ja muut terveyttä edistävät ohjelmat vaikuttavat edellä mainittuihin tekijöihin. Tutkimuksen alkumittaukset tehtiin keväällä 2002 ja loppumittaukset keväällä 2003. Yhdeksän kuukauden liikuntajakson aikana noin puolet tutkittavista osallistui erilaisiin liikunta- ja terveysohjelmiin ja toinen puoli oli ns. vertailuryhmä.
Alkumittauksiin osallistui 562 (miehiä 268 ja naisia 294) Osallistumisprosentti oli 72. Loppumittauksiin osallistu 368 (miehiä 165 ja naisia 203) eli 65 % alkumittauksiin osallistuneista.
Toimintakykyä arvioitiin lihasvoimamittauksilla, notkeus- ja tasapainotesteillä sekä kuuden minuutin kävelytestillä. Lisäksi mitattiin keuhkotoimintoja ja reaktioaikoja. Fyysistä toimintakykyä mittaavien testien lisäksi tutkimukseen sisältyi muutamia psykologisia toimintakykymittauksia. Tutkittaville tehtiin myös lääkärintarkastus ja erilaisia laboratoriokokeita.
Ensimmäisen tutkimusvaiheen tulokset osoittivat, että yli kolmasosa tutkituista oli ylipainoisia (painoindeksi 30 tai enemmän). Monissa fyysisen toimintakyvyn testeissä näkyivät ikäryhmien väliset erot, vaikka iän vaihteluväli oli vain 15 vuotta. Selkeimmin ikäryhmät erosivat toisistaan voimamittauksissa (käsivarren koukistus ja säären ojennusvoima) ja kestävyyssuorituksissa (6 minuutin kävely). Näissä mittauksissa myös sukupuolten väliset erot tulivat näkyviin: miehet saivat niissä keskimäärin parempia tuloksia kuin naiset. Sen sijaan psykologisissa testeissä (merkkikoe ja numerosarjat) naiset pärjäsivät miehiä paremmin, eikä ikäryhmien välillä ollut juurikaan eroja. Samoin notkeustesteissä (istumakurkotus ja selkäkurkotus) naiset olivat miehiä notkeampia ja ikäryhmien väliset erot olivat vähäisiä. Naisilla oli myös parempi tasapaino kuin miehillä.
Tärkeimmät toimintakykyä selittävät taustatekijät olivat siviilisääty, koulutus ja itsearvioitu terveys. Naimisissa olevat, paljon koulutusta saaneet ja ne, jotka arvioivat terveytensä hyväksi pärjäsivät toimintakykytesteissä parhaiten.
Liikuntaohjelman jälkeen tehdyn loppumittauksen tulokset osoittivat, että selvimmät muutokset ilmenivät lihasvoimamittauksissa, notkeustesteissä, hengitystoiminnoissa ja kävelytestissä. Tosin myös vertailuryhmän tulokset paranivat.
Liikuntaohjelmien vaikutus näkyy selvimmin lihasvoimassa ja kestävyyssuorituksissa.Ohjelmia toteutettaessa pitäisi kiinittää huomiota osanottajien asenteisiin ja motivaatioon. Liikuntaohjelmien tulisi olla riitävän pitkiä ja intensiivisiä, jotta päästäisiin toimintakyvyn kannalta merkittäviin tuloksiin.
Avainsanat: maaseudun ikääntyvä väestö, toimintakyky, liikuntaohjelma, kuntotestaus.