TIIVISTELMÄ
Pertti Pohjolainen:
Hämeenkyrön sosiaalipalvelukeskuksen liikuntaprojekti
Raportteja 2/2006. Ikäinstituutti, Helsinki.
Tutkimuksessa selvitettiin liikuntaharjoittelun vaikutusta fyysiseen toimintakykyyn keski-ikäisillä naisilla, ja toisaalta sitä, miten fyysisen toimintakyvyn eri osa-alueet ovat yhteydessä toisiinsa, terveyselämäntyyliin, terveyteen ja sosiodemografisiin taustatekijöihin. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat Hämeenkyrön kunnan sosiaalipalvelukeskuksen naistyöntekijät.
Alkumittauksiin osallistui 79 henkilöä, joka oli 47.6 % sosiaalipalvelukeskuksen työntekijöistä. Loppumittauksiin osallistui 41 henkilöä. Tutkimusaineisto koottiin kyselylomakkeilla ja fyysisen toimintakyvyn mittauksilla, jotka tehtiin ennen ja jälkeen 12 viikon liikuntaharjoittelujaksoa. Fyysistä toimintakykyä mitattiin seuraavilla testeillä: 30 sekunnin tuolilta nousu, kyynärvarren koukistus, istumakurkotus, selkäkurkotus, vitaalikapasiteetti, uloshengityksen huippuvirtaus ja kuuden minuutin kävely. Lisäksi mitattiin paino ja pituus, joiden perusteella laskettiin painoindeksi.
Liikuntaharjoittelu 12 viikon interventiojakson aikana oli omaehtoista. Ohjattuja harjoituksia osanottajille ei järjestetty. Sen sijaan projektiin osallistujilla oli mahdollisuus kuunnella terveyteen liittyviä luentoja, joiden aiheita olivat liikunta, terveys, ravinto, stressinhallinta työssä ja tupakasta vierottaminen.
Liikuntainterventiolla oli positiivinen vaikutus fyysiseen toimintakykyyn projektiin osallistuneiden keskuudessa. Kaikkien mittaustulosten keskiarvot paranivat liikuntaohjelman aikana. Samoin painossa ja painoindeksissä oli havaittavissa muutosta positiiviseen suuntaan (paino aleni hieman). Eniten parani kuuden minuutin kävelyn tulos. Pienimmät muutokset ilmenivät hengitystoiminnoissa. Fyysistä toimintakykyä mittaavista testeistä selvimmin liittyivät toisiinsa lihasvoimamittaukset. Korkea positiivinen korrelaatio oli myös notkeutta mittaavien testien (istuma- ja selkäkurkotus) välillä ja toisaalta hengitystoimintoja mittaavien testien (vitaalikapasiteetti ja uloshengityksen huippuvirtaus) välillä. Kävelytesti korreloi useiden toimintakykymuuttujien kanssa. Terveyselämäntyyliä kuvasivat tässä tutkimuksessa ravinto, tupakointi, alkoholinkäyttö, liikunta ja nukkuminen. Selvimmin terveyselämäntyylin osa-alueista olivat toisiinsa yhteydessä ravintotottumukset ja liikunta sekä tupakointi ja alkoholinkäyttö. Terveyselämäntyylimuuttujista muodostettu indeksi korreloi moniin fyysistä toimintakykyä kuvaaviin muuttujiin ja taustamuuttujista koettuun terveyteen.
Hämeenkyrön sosiaalipalvelukeskuksen liikuntaprojekti osoitti, että liikuntaharjoittelu paransi työntekijöiden fyysistä toimintakykyä. Kun toisaalta tiedetään vapaa-ajan liikuntaharrastuksen ja muidenkin terveyselämäntyylin osa-alueiden olevan yhteydessä sairauspoissaolojen määrään ja moniin työelämän stressitekijöihin, on tärkeää tukea työntekijöiden positiivisia elämäntyylin muutoksia (esim. liikuntaharrastuksen lisääntyminen tai tupakoinnin lopettaminen).
Avainsanat: liikuntaharrastus, terveyselämäntyyli, toimintakyky, sosiaalipalvelukeskuksen henkilökunta, sairauspoissaolot