Ennustaako sikiökauden ja lapsuuden kasvu vanhenemista?

Kolumni

18.01.2012: Ennustaako sikiökauden ja lapsuuden kasvu vanhenemista?

Ikäinstituutti on mukana Helsingin yliopiston koordinoimassa, professori Johan Erikssonin johtamassa Idefix-tutkimuksessa (IDentifying Early Factors In syndrome X). Tutkimuksen  päämääränä on selvittää, miten sikiökauden ja lapsuuden kasvu sekä olosuhteet vaikuttavat aikuisiän terveydentilaan. Erityisesti tutkitaan sekä sikiökautisen että lapsuuden ravitsemustilan ja kehityksen yhteyttä tiettyihin aikuisiän sairauksiin (mm. sydän  ja verisuonitaudit, aikuistyypin diabetes, osteoporoosi, skitsofrenia, rinta , munasarja  ja eturauhassyöpä) sekä ikääntymisprosessiin. Lisäksi tutkitaan, miten varhainen kasvu ja elinolosuhteet liittyvät aikuisiässä mitattaviin psykologisiin tekijöihin. Tällaisia tekijöitä ovat mm. persoonallisuuden piirteiden yksilölliset erot ja se, miten ihmisen elimistö reagoi arkipäivän stressaaviin tilanteisiin. Viimeisimmät tutkimustulokset viittaavat siihen, että nämä tekijät voisivat olla yksi tärkeä mekanismi, joka selittää, miksi sikiöajan ja lapsuuden kasvu liittyy aikuisiän terveyteen. Viime aikoina myös ikääntymisprosessit ovat nousseet mielenkiinnon kohteeksi. Ikäinstituutin osuus tutkimusprojektissa on selvittää, vaikuttaako sikiökauden ja lapsuuden kehitys ikääntymisprosesseihin ja toimintakykyyn vanhuudessa.

Kasvukauden jälkeen elimistön rakenteissa ja toiminnoissa tapahtuu epäsuotuisia muutoksia, jotka korostuvat iän mukana ja johtavat lopulta kuolemaan. Ihmisellä nämä muutokset alkavat noin 20-30 vuoden iässä. Tosin aluksi vanhenemismuutoksia ei juuri huomaa, mutta viimeistään 40-50 vuoden iässä havaitaan, ettei elämä fysiologisessa mielessä ole enää samanlaista kuin nuorempana. Itse asiassa huononemista joissakin toiminnoissa ilmaantuu jo ennen kasvukauden päättymistä. Ensimmäiset vanhenemisen merkit (hermosolujen kuoleminen) näkyvät jo jopa ennen syntymää. Varsinaisina vanhenemismuutoksina pidetään kuitenkin vasta niitä muutoksia, jotka ilmaantuvat kasvukauden päätyttyä. Fysiologisten toimintojen heikkeneminen perustuu solutason vanhenemismuutoksiin. Solujen toiminta vaikeutuu eri tavoin, ja toisaalta soluja tuhoutuu.

Biologiset vanhenemismuutokset näkyvät ennen muuta fyysisissä toiminnoissa. Fyysisellä toimintakyvyllä ymmärretään elimistön toiminnallista kykyä selviytyä sille asetetuista fyysistä ponnistelua vaativista tehtävistä. Ikääntymismuutokset ilmenevät selvimmin hengitys- ja verenkiertoelimistön sekä tuki- ja liikuntaelimistön toiminnassa. Lisäksi havaintomotorisissa toiminnoissa ja tasapainossa tapahtuu ikääntymisen myötä merkittäviä muutoksia.

Idefix-tutkimuksen toimintakykyosiossa on tarkoitus selvittää, mikä merkitys varhaisella kasvu- ja kehitysvaiheella on ikääntymiseen ja eläkeiän toimintakykyyn. Tutkimuksen kohdejoukkona ovat vuosina 1934-44 syntyneet helsinkiläiset (n=8760). Heistä n. 1000 henkilöä kutsutaan vuosina 2011-12 toimintakykymittauksiin, jotka Ikäinstituutti toteuttaa. Kohdejoukkoon kuuluvista henkilöistä on kerätty lapsuus- ja nuoruusaikaiset kasvutiedot synnytyskertomuksesta, neuvolakorteista ja kouluterveydenhuollon korteista. Varhaiset kasvutiedot on yhdistetty terveydenhuollon valtakunnallisiin rekisteritietoihin. Osa tutkittavista osallistuu kliiniseen tutkimukseen, joka sisältää monia laboratoriokokeita sekä kehon koostumuksen ja lihasvoiman mittaamista. Lisäksi kyselylomakkeilla kerätään tietoa mm. sairauksista, sosiaalisesta taustasta ja elintavoista.

Idefix-tutkimuksessa toimintakykyä arvioidaan useilla eri menetelmillä. Käden puristusvoimaa ja polven ojennusvoimaa mitataan ns. voimatuolilla, jossa tutkittava puristaa kahvaa tai ojentaa jalkaansa mahdollisimman voimakkaasti muutaman sekunnin ajan. Yläraajan lihasvoimaa mitataan kyynärvarren koukistus -testillä. Siinä tutkittava koukistaa kättään, jossa on 3 kg:n paino miehillä ja 2 kg:n paino naisilla, mahdollisimman monta kertaa 30 sekunnin aikana. Tuolilta nousu -testillä mitataan jalkojen lihasvoimaa. Mittauksessa tutkittava nousee tuolilta seisomaan niin monta kertaa kuin ehtii 30 sekunnin aikana. Tasapainoa mitataan tasapainolevyllä, jonka päällä tutkittava seisoo liikkumatta 30 sekunnin ajan. Tasapainoa mitataan myös silmät kiinni ja ns. tandemseisonnassa, jossa jalkaterät ovat peräkkäin tasapainolevyllä. Olkanivelen liikkuvuutta selvitetään selkäkurkotustestillä ja alaselän notkeutta istumakurkotustestillä. Reaktioaikaa mitataan laitteella, jossa tutkittavan pitää reagoida valoärsykkeisiin painamalla syttyvän valon kohdalla olevaa painiketta. Kestävyystestissä tutkittava kävelee niin ripeästi kuin mahdollista kuusi minuuttia. Tuona aikana kävelty matka on lopullinen mittaustulos. Toimintakykymittausten lisäksi Idefix-tutkimuksessa selvitetään hauraus - raihnaisuus -oireyhtymän (frailty) esiintyvyyttä.

Viime vuosikymmeninä toimintakyvyn käsite on noussut sekä gerontologisessa tutkimuksessa että käytännön vanhustyössä keskeiseen asemaan. Tietoja toimintakyvystä tarvitaan moneen tarkoitukseen. Niitä käytetään mm. väestön terveyden tason mittaamisessa, yksilöiden työkyvyn, kuntoutustarpeen ja avuntarpeen arvioinnissa sekä erilaisten interventio-ohjelmien vaikutusten selvittämisessä. Toimintakykymittausten avulla voidaan löytää riskiryhmiä, jolloin ehkäisevät interventiot on mahdollista suunnata tehokkaasti oikeille henkilöille. Väestötasolla toimintakykyä koskevia tietoja käytetään toimintakykyisen elinajan määrittämisessä. Toimintakykyä kuvaavaa tietoa voidaan hyödyntää sairauksien hoidon ja kuntoutuksen suunnittelussa, seurannassa, tuloksellisuuden arvioinnissa sekä tehtäessä päätöksiä ihmisille myönnettävistä sosiaaliturvan etuuksista ja palveluista. Etenkin ikäihmisten kohdalla toimintakyky on yksi tärkeimmistä terveyden indikaattoreista.

Pertti Pohjolainen
vanhempi tutkija