Haastattelut

Haastatteluista uutta tietoa omaishoitajien elämäntilanteesta

• Projektissa haastateltiin 23 iäkästä omaishoitajaa, joista naisia oli neljätoista ja miehiä yhdeksän. Suurin osa oli puolisohoitajia.
• Kahdeksan läheistä oli läsnä haastatteluissa.
• Haastateltavien keski-ikä haastatteluhetkellä oli noin 80 vuotta. Nuorimmat olivat vähän alle 70-vuotiaita ja vanhimmat yli 90-vuotiaita.
• Haastateltavat olivat pääkaupunkiseudulta.
• Teemat koskivat muun muassa arjen sujumista, jaksamista, voimavaroja, hyvinvointia ylläpitäviä ja sitä heikentäviä tekijöitä, kotona asumista sekä ajatuksia omaishoidon tuen piiriin hakeutumisesta.
• Haastattelut alkoivat syksyllä 2012 ja päättyivät kesällä 2013.

Miten arki sujuu? Haastateltavat kertovat

• Tavoitettujen perheiden omaishoitotilanteet olivat monimuotoisia, ja auttamisen vaativuus vaihteli; muutamilla omaishoitajuus näkyi pienissä pulmissa ja avuntarpeissa, mutta joissakin perheissä tilanteet olivat usein vaativia ja sitovia.
• Omaishoitotilanteet luokiteltiin viiteen ryhmään haastateltavien omien kuvausten perusteella. Ensimmäinen ryhmä nimettiin Vastavuoroisuudeksi. Tässä tilanteessa omaishoito ei ollut ajankohtainen, vaikka asia oli käynyt haastateltavien mielessä. Toinen ryhmä oli Kaikki ennallaan – melkein. Muutokset olivat tapahtumassa tai näköpiirissä. Tässä tilanteessa auttaminen ei ollut sitovaa tai vaativaa, mutta tarpeellista läheisen kotona asumiselle ilman palveluita. Kolmas ryhmä oli Muutos käynnissä, mikä viittaa siihen, että omaishoitotilanne oli muuttumassa sitovammaksi tai vaativammaksi. Neljäs ryhmä oli Sitovaa ja vaativaa. Tässä ryhmässä hoivaaminen oli melkein kokopäiväistä, ja omaishoitajat kertoivat uupumuksesta. Viidettä ryhmää kuvataan sanoilla Eriäviä näkemyksiä. Ne olivat tilanteita, joissa hoitajalla ja hoidettavalla oli erilainen käsitys omaishoitotilanteen olemassaolosta. Vastakkaiset näkemykset olivat raskaita erityisesti hoitajalle.
• Muutamat omaishoitajat olivat hankkineet arkea helpottavia palveluita, kuten siivousta tai ruokaostosten tekoa internetin kautta.
• Haastattelut toivat esille, että monissa perheissä hoivan vastaanottajat osallistuivat yhteiseen arkeen, millä oli suuri merkitys omaishoitajan hyvinvoinnille.
• Liikkumiskyky ja kognitiiviset kyvyt sekä psyykkiset voimavarat, esimerkiksi asenne ja sopeutumiskyky, auttoivat arkiselviytymisessä.

Monta syytä jäädä omaishoidon tuen ulkopuolelle

Haastatteluissa ilmeni omaishoidon tuen ulkopuolella toimimiselle erilaisia syitä. Ne luokiteltiin viiteen ryhmään.
• Tuen sisällön tuntemattomuus: tuen sisältö ja myöntävä taho olivat monelle haastateltavalle tuntemattomia tai epäselviä.
• Myöntämiskriteerit: omaishoidon tuen hakemisen kynnys koettiin korkeaksi. Omaishoitaja ei uskonut täyttävänsä kriteerejä tuen saamiseksi.
• Sopimuksen sitovuus: sopimuksen ajateltiin sitovan ja velvoittavan omaishoitajaa liikaa. Sopimus koettiin vaihtoehdottomaksi ratkaisuksi.
• Tuen tarpeellisuus: tuki ei tuntunut tarpeelliselta tai hyödylliseltä. Hoitamista tai auttamista ei koettu siinä määrin vaativaksi, että tarvittaisiin omaishoidon tukea.
• Tuen soveltumattomuus: tuki ei soveltunut elämäntilanteeseen oman iän tai aikaisempien kokemusten takia.

Voimavarat kannattelevat arkea

Haastatteluissa tunnistettiin joukko voimavaroja, jotka olivat omaishoitajaan ja hoidettavaan liittyviä tai yhteisiä. Osallistujat kertoivat, mikä antoi voimaa elämäntilanteessa, jossa läheinen tarvitsi apua. Voimavarat jakaantuivat kahteen teemaan, joista toinen koski kokemuksellisia ja aineellisia voimavaroja ja toinen ei-mitattavissa olevia voimaannuttavia tekijöitä.
Haastattelujen tulokset on julkaistu raportissa Rakkaus ei pysäytä vanhenemista, joka on ladattavissa tästä linkistä.