Vapaaehtoistoiminta on tärkeää ikäihmisille

Tiedämme yllättävän vähän, miten ikäihmiset toimivat vapaaehtoisina, mitä he haluaisivat tehdä ja missä olisi parannettavaa.

Julkisuudessa on viime aikoina virinnyt keskustelua eläkeläisten vapaaehtoistoiminnasta. On esitetty, että ikäihmiset kaipaavat toimintaa pelkkien suunnitelmien sijaan. Toisaalta vapaaehtoistoimintaa organisoivia tahoja on kritisoitu siitä, että ne velvoittavat ikäihmisiä toimimaan vapaaehtoisina. Ikäinstituutti edustaa useaa ikäihmisten vapaaehtoistoimintaa tutkivaa, suunnittelevaa ja kehittävää hanketta. Siksi osallistumme mielellämme keskusteluun.

Monet vapaaehtoiset kokevat, että heidän vastuulleen sysätään yhä enemmän toimintoja, jotka kuuluisivat joko kuntien, valtion tai yritysten hoidettaviksi. Tällainen kehitys on ollut osin myös järjestöjen itsensä tavoitteena, mutta aitoja vanhuspalveluja ei voi eikä saa järjestää pelkästään vapaaehtoisten voimin. Suomalainen malli, jossa vapaaehtoisjärjestöt ovat perinteisesti olleet asiantuntevia ja joissa on myös ammattihenkilökuntaa, vaatiikin nyt keskustelua ja linjanvetoa.

Ikäihmiset tuntuvat kaipaavan enemmän toimintaa, joka saa heidät osallistumaan vapaaehtoistoimintaan tavalla, joka heille sopii ja josta he voivat itse päättää. Me tiedämme Suomessa yllättävän vähän, miten ikäihmiset toimivat vapaaehtoisina, mitä he haluaisivat tehdä ja missä olisi parannettavaa.

Ikäinstituutin Vavero-hankkeessa tutkitaan ikäihmisten vapaaehtoistoimintaa ja kehitetään yhdessä järjestöjen ja ikäihmisten kanssa sellaista toimintaa ja tukea, jota iäkkäät itse haluavat. Olemme jo alkuvaiheessa huomanneet, että kiinnostus asiaa kohtaan on suurta ja että vakiintuneet käsitykset ikäihmisten vapaaehtoistoiminnasta vaativat tarkistamista. Myös Raha-automaattiyhdistys painottaa ikäihmisten vapaaehtois- ja kansalaistoiminnan kehittämistä rahoittamalla useita alueen hankkeita. Tulevaisuudessa saamme täsmällisempää tietoa siitä, mitkä vapaaehtoistoiminnan muodot toimivat ikäihmisten ja heidän järjestöjensä mielestä parhaiten.

Kaikki ikääntyneet eivät ole aktiivisia ja toimintakykyisiä, vaan iso osa on erilaisten sairauksien ja korkean iän vuoksi tuen tarpeessa. Suuri haaste onkin se, miten saisimme ikäihmiset pysymään mukana yhteisöllisessä ja heille tärkeässä toiminnassa silloin, kun omat voimavarat hiipuvat.

Hyvänä esimerkkinä on Ikäinstituutin kehittämä vapaaehtoistoiminnan muoto eli ulkoiluystävä. Kymmenet tuhannet ikäihmiset, jotka joutuisivat heikentyneen toimintakyvyn vuoksi pysymään sisätiloissa, pääsevät koulutetun ulkoiluystävän kanssa ulos raittiiseen ilmaan, luontoon ja ihmisiä tapaamaan. Viime vuonna Ikäinstituutin Voimaa vanhuuteen -ohjelma organisoi KKI -ohjelman kanssa ensimmäisen valtakunnallisen iäkkäiden ulkoilupäivän. Se sai runsaasti huomiota ja kiinnosti useita vapaaehtoisjärjestöjä. Suurellekin yleisölle selvisi, miten tärkeästä asiasta on kyse.

Ulkoiluystävätoiminta sopii selvästi vapaaehtoisille. Vaikka kotipalvelunkin soisi vievän vanhuksia enemmän ulos, on selvää, että ulkopuolelle jää suuri joukko ulkoiluystävää kaipaavia ikäihmisiä. Ikäinstituutti on jo vuosia toteuttanut vertaisohjaajakoulutusta muuhunkin iäkkäiden liikuntatoimintaan. Moni ei voimistelisi eikä tanssisi senioritansseja ilman innokasta vertaisvetäjää.

Suomi on hieno maa, jos me yhdessä kannamme vastuun siitä, että jokaisella on mahdollisuus osallistua itselleen tärkeään toimintaan. Vapaaehtoistoiminnassa se, joka antaa, myös saa. Ei ole itsestään selvää, että vapaaehtoisuutta arvostava kehitys jatkuu. Siksi tarvitaan tutkimusta, kehitystoimintaa ja suunnittelua. Se takaa, että vapaaehtoistoiminta kehittyy ja saa myös lisäresursseja elintärkeään tehtäväänsä.

Elina Karvinen ja Arto Tiihonen