Siellä minäkin tahtoisin asua

Sveitsissä kuulimme sikojen, vuohien ja aasien hoitamisesta. Italiassa kahvin kanssa nautittiin paikallisen leipomon herkkuja. Ranskassa legoateljee päiväkodin lapsille ja retket kaupungin uima-altaille kuuluivat viikko-ohjelmaan. Pohjois-Karjalassa ja Sipoossa ulkona toimittiin vuoden viljelykalenterin mukaan. Helsingissä pihagrillaus ja lampaat yhdistivät kulmakunnan asukkaita.

Kyse on yhteisöllisyyden ja asumisen lukuisista erilaisista muodoista, joihin tutustuimme tehdessämme Ikäinstituutissa valtioneuvoston kanslialle selvitystä aiheesta. Esimerkit ovat poimintoja muistisairaille ihmisille suunnatuista kotona asumista tukevista palveluista, joihin yhdistyi myös palveluasuntoja. Ihmiset, eläimet, luonto, esteettisyys ja esteettömyys olivat yhteisiä nimittäjiä, mutta näitäkin tärkeämpänä oli ajatus yhdenvertaisesta oikeudesta elää hyvää elämää sairauden etenemisestä huolimatta.

Tavoitteena oli löytää Suomeen jotain uutta Euroopasta ja nostaa esiin hyviä kotimaisia toimintatapoja. Ihan uutta ei löytynyt, mutta huomasimme monta asiaa, joista voisi ottaa oppia. Ensinnäkin muistisairauteen sairastuneiden tueksi suunnitellut palvelut kuuluvat sinne missä muutkin ihmiset ovat. Toisekseen niihin voidaan liittää vetovoimaisia asioita, kuten hyvä ravintola, kaunis puisto, kotieläinpiha, puutarhaharrastusta tai taiteilijoiden työtiloja ja näyttelyitä. Näin näistä fyysisistä ympäristöistä voi tulla niin viihtyisiä ja monimuotoisia, että niihin halutaan tulla käymään muualtakin. Kolmanneksi vapaaehtoisten osaamista vahvistetaan ja he ovat arvostettuja yhteisössä. Neljänneksi kuntoutuksen ammattilaiset tukevat tavoitteellisesti myös kotona asuvia muistisairauteen sairastuneita ja heidän perheitään. Listaa voisi vielä jatkaakin.

Valtioneuvoston kanslia pyysi myös vastaamaan siihen, miten yhteisöllisyys vaikuttaa hyvinvointiin. Tutkimusta on tehty paljon ja se osoittaa, että yhteisöllisyys tukee kaikenikäisten hyvinvointia. Iäkkäät asukkaat kokevat myös yhteisöllisen asumisen myönteisenä vaihtoehtona hyvinvointinsa kannalta.

Muistisairauteen sairastuneiden kotona asumisesta on tehty tutkimusta yllättävän vähän yhteisöllisyyden näkökulmasta. Kuitenkin laadulliset seurantatutkimukset ja erilaiset psykososiaalisiin keinoihin tukeutuvat interventiotutkimukset kertovat yhteisöllisyyden keskeisestä merkityksestä arkipäivän sujumisen ja sairastuneen ihmisen hyvinvoinnin kannalta. Psyykkinen oireilu on vähentynyt tai sitä ei ole ollut, toimintakyky on pysynyt parempana ja lähipiirin hyvinvointikin on kohentunut. Jos yhteisöllisyys on rapistunut tai sitä ei ole ollutkaan, tarvitaan enemmän ammattilaisten tukea muistisairaan päivittäiseen elämään.

Muistiystävällinen ja ikäystävällinen kunta on hyvä kaikille asukkaille. Siellä yhdenvertaisuus ja suvaitsevaisuus nivoutuvat toimivaan ja viihtyisään arkiympäristöön, lähellä oleviin asukkaiden tarpeiden mukaisiin palveluihin ja toimivaan joukkoliikenteeseen. Siellä minäkin tahtoisin asua.

Päivi Topo