Nyt kaikki tulevaisuutta muistelemaan!?

Ikäihmiset muistelevat usein omaa jo elettyä elämäänsä. Siinä onkin muistelemista, sillä1900-luvun aikana koettiin sekä yksilön, lähiyhteisöjen, kansakuntien että koko maailman tasolla ennen näkemättömiä ja etukäteen ennustamattomia asioita. Mutta ikäihmiset voisivat myös ”muistella” tulevaisuuttaan. Eivätkä vain ikäihmiset, vaan myös organisaatiot voivat muistella tulevaisuuttaan. Mitähän tällä tarkoitetaan?

Tulevaisuuden muistelusta on kehitetty tutkimusmenetelmä, joka sopii erityisen hyvin ikäihmisille. Heidän arjessaan ja elämässäänhän voi tapahtua isoja muutoksia seuraavan viiden tai kymmenen vuoden aikana. Kuvittelemalla itsensä tietyn ajanjakson päähän, ajatellen, minkälainen haluan, osaan, voin tai kykenen olemaan konkretisoi asioita, joita ei useinkaan tule ajatelleeksi.

Kirjoitettuaan tai kerrottuaan vaikkapa pienen tarinan täydentäen sitä muistilistalla itselleen tärkeistä asioista: haluan pitää huolta ihanista lastenlapsistani, jatkan rakasta kuorolauluharrastustani, kerään itselleni ja läheisilleni marjat ja sienet talveksi, rospuuttoaikana matkustan Italiaan katsomaan upeita historiallisia monumentteja ja Serie A:n pelejä tai jaksan kävellä 10 kilometriä ihan vain näyttääkseni, että pystyn sen tekemään. Kun asettaa konkreettiset ja itselleen merkitykselliset tavoitteet voi ehkä paremmin nähdä ja ymmärtää sen, minkälaista elämän tulisi olla tuon viiden väliin jäävän vuoden aikana.

Tulevaisuusmuistelu on kehitetty ihmisiä varten, jotta he voimaannuttaisivat itseään, konkretisoisivat tavoitteensa ja osaisivat toimia oikein niiden toteuttamiseksi. Tutkimuksellisesti on mielenkiintoista tietää, mitä esimerkiksi ikäihmiset tulevalta elämältään odottavat. Käytännöllinen sovellus on esimerkiksi se, miten ikääntyneiden palvelut tai järjestöt voisivat tukea ja auttaa ihmisiä saavuttamaan tai ylläpitämään sellaista toimijuutta ja toimintakykyä, jonka avulla omat tavoitteet voi saavuttaa.

Harvoin tulee ajateltua, että myös instituutiot voivat muistella tulevaisuuttaan ja siten myös konkretisoida toimintaansa ja voimaannuttaa itseään, työntekijöitään ja toimintaympäristöään. Tätä työtä on totuttu kutsumaan strategioiden laadinnaksi. Ikäinstituuttikin muisteli viime vuonna tulevaisuuttaan aina vuoteen 2012 asti. Se, mitä muistimme näkyy myös näillä uudistetuilla nettisivuillamme monin eri tavoin.

Näiltä sivuilta voi ulkopuolinenkin päätellä sen, että uskomme ikäihmisten ja ikääntymisen parissa työskentelevien käyttävän yhä enemmän Internettiä. Näiden kotisivujen lisäksihän Ikäinstituutilla on jo nyt Voimaa vanhuuteen –terveysliikuntaohjelman omat sivut ja jo lähitulevaisuudessa Ikäihmisten vapaaehtoistoiminnan sähköinen tietopankki.. Nämä teemasivustot palvelevat sekä tavallisia, näistä teemoista kiinnostuneita netin käyttäjiä että alan erilaisia ammattilaisia, asiantuntijoita ja vapaaehtoisia. Klikkaamalla etusivun logoja pääset jo nyt tarkastelemaan näitä ”tulevaisuuden muistoja”.

Ikäihmisten vapaaehtoistoiminnan sähköinen tietopankki on yksi Ikäinstituutin ”tulevaisuusmuisto”. Se toteutetaan Ikäinstituutin yhdellä strategisella painopistealueella, joita on yhteensä neljä: Laaja-alaisen toimintakyvyn, Vapaaehtoistoiminnan, Haavoittuvuuden ja hoitamisen haasteiden sekä Terveysliikunnan painopistealueet. Näillä alueilla Ikäinstituutti haluaa olla erityisen hyvä viimeistään vuonna 2012. Ja jos tulevaisuusmuistelun metodi toimii, niin itse asiassa jo paljon aikaisemminkin.

Strategiatyö mielletään usein paperinmakuiseksi pakkopullaksi ja pahimmillaan neuvostovallan aikojen kaltaiseksi ”5-vuotissuunnitelmien” tekemiseksi. Lainausmerkit tarkoittavat tässä sitä, että lähes kaikki tiesivät niiden olevan totuutta kaunistelevia, ideologisia julistuksia, joilla ei ollut arkitodellisuuden kanssa juuri mitään yhteistä. Tämä vaara on aina olemassa, siksi onkin tärkeää, että arvioimme kriittisesti ja jatkuvasti sitä, mitä näillä painopistealueilla on oikein saatu aikaiseksi.

Tässä muistelen vain yhtä eli Laaja-alaisen toimintakyvyn tutkimisen ja kehittämisen painopistealuetta, tuttavallisesti ”LAATO-PROSESSIA”. Vuoden – tai oikeammin olemme tehneet töitä monitieteisessä ja –ammatillisessa ryhmässämme jo kaksi vuotta – aikana olemme rakentaneet symposiumin esityksineen kevään 2007 Gerontologia-päiville ja olemme osallistuneet kansallisiin toimintakyvyn tutkimisen foorumeihin, joiden työryhmissä on myös asiantuntijoitamme. Valmisteilla on kaksikin omaa julkaisua, joissa esittelemme ja pohdimme laaja-alaisen toimintakyvyn haastetta tutkimukselle ja käytännön työlle. Olemme tehneet yhden isohkon projektisuunnitelman ja -hakemuksen sekä kaksi pienempää tältä aihealueelta. Toimimme myös asiantuntijoina kolmessa yhteistyöhankkeessa.

Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että työ on vasta alussa. Haaste on todella laaja-alainen ja syvällinen. Eri tieteenaloilla ja käytännön kentillä puhutaan toimintakyvystä tarkoittaen kukin erilaisia asioita. Olisi ensin opittava ymmärtämään toisiamme. Jo pelkän laaja-alaista toimintakykyä tutkivan projektin tutkimussuunnitelman – teorioiden ja metodien – yhteensovittaminen on tehtävä, joka tekee ihmisen paljon nöyremmäksi kuin jääkiekon MM-kisojen loppuottelu, vaikka yleisöä tämä pohdinta voi tässä vaiheessa kiinnostaa vähemmän.

Mutta myöhemmin – ehkä jo vuonna 2012 – työllämme ei ole ainoastaan yleisöä, vaan oikeita, kokemuksia, tulkintoja ja merkityksiä kantavia ja luovia ikäihmisiä, jotka ovat tyytyväisiä siitä, että otimme tuon haasteen vastaan ja muistelimme tulevaisuutta, joka olisi ikäihmisille ja heidän toimintakyvylleen nykyistä parempi. Itse toivon, että uskallan muistella sitten jälkeenpäinkin tätä kolumnia!

Arto Tiihonen
Toimialapäällikkö